Projekti ruokailurymä

Vanhan ruokailurymän sanouduttuaan palveluksesta irti oli aika hankkia uusi.Massiivipuuta,ja tummaa sellaista,kiitos.Näillä kriteereillä selailin hobby hallin sivustoja. Tarkoitus olisi kestää kaksi aikuista,isompi napero (joka uuden ryhmän saavuttua oli jo päässyt yli tuolien kaatamisesta) ja kasvavan juniorin (tuolikiipeilyvaihe edessä)
Suuripieni vika kuitenkin ryhmässä oli,mutta menköön.Tuoleissa oli v-a-l-k-o-i-s-e-t pehmusteet.
Napero kuitenkin (onneksi) päiväkodissa oli tottunut "omaan paikkaan" joten yksi tuoleista pyhitettiin sen käyttöön,säästyisi muut tuolit spagetti/maito/mehu/tonnikalakastiketahroilta.

Projektin saapuessa kotiin,ensimmäinen ajatus oli että  oliko tämä sittenkin ikean palapelikaupasta.
Ei muutakuin isännän kanssa ruuvimeisselit ja kuusikulma-avaimet kauniisin käsiin ja askartelemaan.
Lujittaa muuten parisuhdetta.Hermot meni,mutta ei toisiimme,ja tämä mutsi tunsi itsensä ammattiasentajaksi projektin vihdoin viimein ollessa valmis.

Ettei menisi liikaa hehkuttamiseksi,niin en ikinä ala sitä työkseni tekemään.Useampi tunti istuen epäergonomisessa asennossa,osien yhteensopimattomuus (lievää väkivaltaa sai ja täytyi käyttää) sekä pahvilaatikko/styroksihelvetin hävittäminen on kaukana lastenleikistä.Ei se aikuisten oikeastikaan ollut ruusuilla tanssimista.