Otinpa härkää sarvista,ja lähetin hakemuksen Turun ammattikorkeaan.
Edellisestä yhteishausta taitaa olla ainakin 10 vuotta,joten tuli hämmentävä lintu vai kala efekti;
Kohta kolmekymppinen kahden lapsen äiti,avovaimo,nykyinen kotiäiti,entinen keikkatyöläinen
hakemalla hakee itsensä koulun penkille.
Tosin viime vuonna hakijoita oli noin 400,ja sisälle pääsi 43 että empä menisi lottoamaan itseni puolesta,mutta nyt on ainakin haettu niin ei tarvitse myöhemmin harmitella.
Keväällä koittavaan mahdolliseen työhönpaluuseen (ainakin keikkatyön merkeissä) on tullut päivitetty CV (paitsi en vinetossa löydä kaikkia työtodistuksia) niin voiin samalla päivittää huonopalkkaisimman mutta sitäkin haasteellisemman ammatin CV:ni,joten tässäp tulee
KOTIÄIDIN CV
Eli mitä on opittu enemmän tai vähemmän kantapaään kautta 4 vuodessa
- Kääntämään kylkeä jos sivuvaunusta kuuluu pientä kätinää,minitaapero näkee vain unta.
- Lääkitsemään lapsukaiset ruutalla niin,ettei lääkeaine ole kohta ak:n käsivarsilla ja taaperon rinnuksilla (kuka muuten on suunnitellut nestemäiset lääkkeet,aivan järkyttävän tahmaisia??)
- Osaan tehdä ihan kelpo liharuokia (itse lopetin punaisen lihan käytön 15vsitten) makaronilaatikosta karjalanpaistiin,eikä pihvit enää muistuta kengänpohjia
- Organisoida kauppareissut joko kahden tai yhden lapsen kanssa ilman itkuporuraivareita vaikka ohitettaisiin karkkihylly
- Julkisten liikennevälineiden käyttö on lastenleikkiä,jopa junareissu mummolaan on kaakunpala,suurkiitos leikkivaunulle.
-Päiväkotiin/kauppaan/uloslähtö ei muistuta aamuisinkaan taistelutannerta.Isosiskon kun muistaa huonoinakin aamuina motivoida pukemiseen "näytäppäs pikkusiskolle kuinka hienosti osaat pukea"
-Vapaapäivinä sadesää/paukkuva pakkanen a.k.a sisäpäivä ei välttämättä aiheuta muksuissa totaalihepulia.
Lapsuusvuosien jälkeen olen oppinut leikkimään niin legoilla kuin nukeillakin. Leipominen,lukeminen ja tietenkin lastenohjelmat (vauhtiviikarit,mikki hiiren kerhotalo,muumit) pitää jälkikasvun suun hangon keksinä. (Samalla turvaa äipälle pienen kahvi/bloggailuhetken)¨
Kehitettävää
- Suhtautua zenmäisellä tyyneydellä keskustelupalstoihin,jossa noitavainotapaan kivitetään äitejä jotka toimivat päinvastaisesti kuin kirjoittajat itse.
- Sanoa itsellelleni olen riittävän hyvä äiti ilman sanoja "mutta" "ehkä"
- Naperon 4-vee synttärit lähenee,järjestää hieman isomman kaavan synttärit.Tänä vuonna sinne tulee myös Naperon kavereita.Apua.Kumpaa mahtaa jännittää enemmän,äitiä vai tytärtä?
- Edelliseen liittyen,Naperon kanssa olisi tarkoitus suoriutua kirppisreissusta kevään/kesän aikana.Tjeu Turkulaisille tai täällä vierailijoille pikkusiilin kirppis on aivan mahtava.Leveät käytävät,leikkinurkka isommille,sekä pääsääntöisesti siistejä edullisia tavaroita :)
Kohta kolmekymppinen kahden lapsen äiti,avovaimo,nykyinen kotiäiti,entinen keikkatyöläinen
hakemalla hakee itsensä koulun penkille.
Tosin viime vuonna hakijoita oli noin 400,ja sisälle pääsi 43 että empä menisi lottoamaan itseni puolesta,mutta nyt on ainakin haettu niin ei tarvitse myöhemmin harmitella.
Keväällä koittavaan mahdolliseen työhönpaluuseen (ainakin keikkatyön merkeissä) on tullut päivitetty CV (paitsi en vinetossa löydä kaikkia työtodistuksia) niin voiin samalla päivittää huonopalkkaisimman mutta sitäkin haasteellisemman ammatin CV:ni,joten tässäp tulee
KOTIÄIDIN CV
Eli mitä on opittu enemmän tai vähemmän kantapaään kautta 4 vuodessa
- Kääntämään kylkeä jos sivuvaunusta kuuluu pientä kätinää,minitaapero näkee vain unta.
- Lääkitsemään lapsukaiset ruutalla niin,ettei lääkeaine ole kohta ak:n käsivarsilla ja taaperon rinnuksilla (kuka muuten on suunnitellut nestemäiset lääkkeet,aivan järkyttävän tahmaisia??)
- Osaan tehdä ihan kelpo liharuokia (itse lopetin punaisen lihan käytön 15vsitten) makaronilaatikosta karjalanpaistiin,eikä pihvit enää muistuta kengänpohjia
- Organisoida kauppareissut joko kahden tai yhden lapsen kanssa ilman itkuporuraivareita vaikka ohitettaisiin karkkihylly
- Julkisten liikennevälineiden käyttö on lastenleikkiä,jopa junareissu mummolaan on kaakunpala,suurkiitos leikkivaunulle.
-Päiväkotiin/kauppaan/uloslähtö ei muistuta aamuisinkaan taistelutannerta.Isosiskon kun muistaa huonoinakin aamuina motivoida pukemiseen "näytäppäs pikkusiskolle kuinka hienosti osaat pukea"
-Vapaapäivinä sadesää/paukkuva pakkanen a.k.a sisäpäivä ei välttämättä aiheuta muksuissa totaalihepulia.
Lapsuusvuosien jälkeen olen oppinut leikkimään niin legoilla kuin nukeillakin. Leipominen,lukeminen ja tietenkin lastenohjelmat (vauhtiviikarit,mikki hiiren kerhotalo,muumit) pitää jälkikasvun suun hangon keksinä. (Samalla turvaa äipälle pienen kahvi/bloggailuhetken)¨
Kehitettävää
- Suhtautua zenmäisellä tyyneydellä keskustelupalstoihin,jossa noitavainotapaan kivitetään äitejä jotka toimivat päinvastaisesti kuin kirjoittajat itse.
- Sanoa itsellelleni olen riittävän hyvä äiti ilman sanoja "mutta" "ehkä"
- Naperon 4-vee synttärit lähenee,järjestää hieman isomman kaavan synttärit.Tänä vuonna sinne tulee myös Naperon kavereita.Apua.Kumpaa mahtaa jännittää enemmän,äitiä vai tytärtä?
- Edelliseen liittyen,Naperon kanssa olisi tarkoitus suoriutua kirppisreissusta kevään/kesän aikana.Tjeu Turkulaisille tai täällä vierailijoille pikkusiilin kirppis on aivan mahtava.Leveät käytävät,leikkinurkka isommille,sekä pääsääntöisesti siistejä edullisia tavaroita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti