Iso möykky

Minä olen ohutnahkainen,mitä tulee omaan äitiyteeni. Ei tarvitse lukea kuin mieleipidepalstaa,blogia tai meidän perhe artikkeleja,missä joko tahallaan tai tahattomasti osataan syyllistää äitejä niin kieron satuttavasti kuin vain toinen äiti/kasvatusalan nk.ammattilainen osaa.
Tässä lueskelin artikkelia,missä kerrottiin entisen päiväkodin työntekijän mielipiteitä hoitolastensa äideistä.
Osa tekstiä oli asiallista,ettei lapsi tarvitse kasvuympäristökseen hienoa omakotitaloa,kulkupelikseen hienoa autoa eikä pelejä ja vehkeitä viimeisen päälle.
Mutta sitten keitti yli ja pahasti.
Vedottiin sota-aikaan,milloin naiset hoitivat lapset ja karjat.Herranjumala ei me enää eletä sota-ajassa.
Kokemuksesta tiedän että viimeinen asia mitä oikeasti väsynyt äiti tarvitsee,on syyllistäminen.Tieto siitä,kuinka joku muu hoitaa kymmenen lasta mennentullen ja palatessa kalvaa lisää sisältäpäin,ja äiti tuntee itsensä vieläkin huonommaksi.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tyrmättiin täysin.Itse vien naperon arkisin päiväkotiin,missä ei syötetä edes niitä pienempiä väkisin,vaan lapset ovat iloisia ja hyvinvoivia.
Napero oikeasti viihtyy siellä,ja kertoo mielellään mitä ovat milloinkin tehdään,ja viikonlopun jälkeen lähtee iloisena tarhaan.
(Nyt saavat haaskalinnut hyökätä tämän äärettömän huonon äidin kimppuun.)
Uudella paikkakunnalla asuttu toista vuotta,päiväkodin ulkopuolisia aikuiskontakteja ja kavereita naperolle 0.
Tässä iässä kun sitä  ei vaan rnää tutustu niin helposti toisiin ihmisiin,ja seurakuntien jeesuskerhot kun eivät melkein ateistille nappaa.
Ja taas huomaan selitteleväni,vaikka oikeasti ei edes kuuluisi.
Rakastan molempia lapsiani,ja kieltäydyn tuntemasta enempää syyllisyyttä kuin jo valmiiksi tunnen.
Syyllisyys ei kuitenkaan johku päiväkotiin viemisestä,vaan siitä etten ole saanut naperolle muuten kavereita.
Hiekkalaatikolla istumisterveiset voi jokainen työntää mihin itse haluaa,siellä on istuttu tovi jos toinenkin mutta eipä niitä kavereita näy,niin naperolle kuin mutsillekaan

Jos me hyvät ihmiset,rakkaat kanssasisaret oikeasti lakattaisiin syyllistämättä toisia äitejä,ja varsinkin nämä nk.kasvatusalan ammattilaiset,big big shame.
Niin kauan kuin lapsi itse viihtyy oikeasti hoidossa,ja lasta rakastetaan niin kotona kuin muuallakin niin antakaa olla
Kaikki olemme niin erilaisia,niin kokopäiväiset kotiäidit kuin työssäkävijät,Kukaan ei voi koskaan tietää toisen perheestä kaikkea,niin kannattaako susilauman tavoin heikompien kimppuun hyökkääminen.
Jossakin tälläkin hetkellä istuu kotona äiti,joka miettii  uskaltaako viedä isomman lapsen hoitoon,ilman että henkisesti raadellaan joko hoitajien kahvihuoneessa tai muiden äitien toimesta.
Ja jossain muualla voi väsynyt,masentunut äiti itkeä itsekseen,kun ei uskalla hakea apua,kun taas leimataan.
Niin kauan kuin jaksaa rakastaa  ja huolehtia lapsistaan,ei ole mielestäni mitään hätää,
Eikä ole olemassa vain yhtä,absoluuttista hyvää tapaa hoitaa.
Ugh,huono tavisäiti on puhunut