Olipa kerran nukkumatti

Mutta eipä ole enää.Paitsi hirveiden itkuporuraivareiden jälkeen.

Se meidän pieni sormien napsahduksesta nukahtava käärö on poistunut talosta,ja tilalle on tullut isompi käärö,mikä ei sitten nuku.Ei ennenkuin on huudettu koko keuhkojen voimalla,tarjottu pulloa,tuttia,syliä, pyrstöstä vedettävän pupun tiluliluliita,ja laitettu sadannen kerran vaakatasoon pinnikseen tai vaihtoehtoisesti päivätirsojen kohdalla sitteriin.Ja sittenkin voidaan jatkaa.

Pinnasängyn pinnoista on niin kiva napata kiinni,hilata hänen pienuutensa ylös,ja pudotettava se tutti sadannen kerran joko sängyn alle tai peiton mutkaan.

Ykköspaikan tässä rumbassa vie muuten syön-kakkaan-syön taas-tradition.Juniori veti ensin annoksen puuroa,maitoa ja sitten panttasi tuotostaan päikkäreille.

Laiskalla on muuten paskainen loppu.Tämä huomasi kauppoihin ilmestyneet juniorin kokoiselle tarkoitetut housuvaipat,ja ihasteli niiden kätevyyttä (vaipanvaihdon aikana se muuttuu vauvaflipperiksi) ja ajatteli että voi kun kiva kun vuosittain valikoimia lisätään.

Ei muuten toimi liisterip*skan kanssa.Flipperi vaan pyöri hoitotasolla ja tämä sai kieli keskellä suuta koittaa pysyä perässä.

Muuten ihan jees löydös,mutta pitää vaan olla millin tarkkuudella laitettu.

Ja nyt juniorikin vihdoin viimein simahti,taitaapi olla muuten aika laskea pinniksen pohjaa,niin ei ainakaan onnistu loikkaamaan sieltä pois.