Juniorin pinnasänky saavutti tänään viimeisen vaiheensa.
Pohja laskettiin alimmalle tasolle,koska hänessä asuva utelias lapsi halusi aina vaan uudestaan ja uudestaan tarttua pinnoista kiinni ja heilua ylhäällä (vaikka olisi pitänyt nukkua) ja hänen pituutensa alkoi kuroa kiinni pinnojen laitojen korkeutta.Eli huojui ja heilui seisaalteen kahdeksankuisen itsesuojeluvaistolla.
Onneksi tuo pinnasänky on aina ollut isännän projekti,ja minä olen saanut katsoa sujuvasti vierestä.Kuitenkin multa jäisi se viimeinen ruuvi kiristämättä,itse itseni ja ajoittaisen huolimattomuuteni tuntien.
Pinnasuojia markkinoidaan helkkarin tarpeellisina isommallekin vauvalle,jotta ei kädet ja jalat jäisi pinnojen väliin.Siis ei pitäisi jäädä,varsinkin kun kyse on muka laadukkaasta tuotteesta.
Todellisuus vrt.totuus,siellä se "suoja" on mykkyrällä puoliksi patjan alas.Junior kun kerran heilauttaa pienet koipensa maitopullollisen jälkeen suojan päälle,on oikeastaan yhtä saman kanssa onko siinä sitä helkkarin suojaa eli ei.
Mutta joo,näyttäähän se kivalta kun se on sadannen kerran suoristettu,ja toimii näkösuojana kun juniori on nukahtanut.Edellyttäen ettei se pyöri ja hyöri unissaan,kuten tavallisesti.REM-vaiheen saavutettua se jopa saattaa pysyä paikoillaan ;)
Jos se vielä kuitenkin vuoden verran viihtyisi pinniksessä,niin olisin tyytyväinen,edellyttäen ettei se ylety lähitulevaisuudessa kapuamaan ulos sieltä.
Ole vielä vähän aikaa meidän pieni vauva,jookos?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti