Periaatettomuudesta

Ennen ja jälkeen muksujen syntymisen mulla oli kasa periaatteita mistä en i-k-i-n-ä jousta. 
Naperon ja juniorin hoito ja kasvattaminen piti olla helppo kaakunpala.Musta piti tulla supermutsi,jokaei ikinä polta päreitään,kehittelee muksuille aina jotain näppärää ja kivaa askartelua ja leikkiä,ja muutenkin piti mennä kuin kasvatusoppaissa.
Lasten oma tahto oli vain kaukainen myytti,lähtökohtana että kai ne joskus kiukuttelee joka saattaa pikkaisen harmittaa minua.

(Kantaa juniorin kymmenennen kerran pois läppärin kimpusta pinnasänkyyn,johon se toivottavasti yliväsyneenä nukahtaa)

On siis esittelyssä Periaatteita,ja sovellettavia periaatteita.


Mä en hyssytä vauvaa uneen. 
  Eihän siitä jumankekka tule mitään,jos mä tuhottoman kauan hyssyttelen sen melkein aina uneen,no way!
No jos nyt tämä kerran.     
  Kohta se herättää tolla yliväsyneellä huutamisellaan koko huushollin.Silittelen sitä jonkun aikaa niin se nukahtaa.Tunnin valvomisen jälkeen nostan sitteriin, sitten sitteristä sänkyyn.


Meillä katsotaan vain pikku kakkonen                 
39 asteen kuumeessa tai yliväsyneenä kiittää mielessään omaa laiskuuttaan kun tuli nauhoitettua ne mikki hiiret ja muut iki-ihanat rallatukset.


Mä en koskaan huuda  lapselleni    
Naperolle iski kaksivuotiaana Uhma,mikä jatkuu vieläkin.  Huutosirkus ei ole kiva,mutta puhdistaa ilmaa välillä      

Karkinsyönti alkaa aikaisintaan 3veenä             
Mitä nyt vuotta aikaisemmin,tosin vaan kertaviikkoisena.Hankala kieltää toiselta,kun itsellä on suu täynnä suklaata.

En koskaan tule  kirjoittamaan äitiblogia               
Luettuani suosikkiblogejani päätin että mikä jottei.   Ai että äiti saa olla väsynyt ja kertoa arjesta muutenkin kuin  tunnetun V-Lehden korusanoin,?