Valitettavasti otsikko ei kerro parisuhteen piristyksestä kesken arkiviikon,vaan tämän mutsin itsekkäästä ajatuksesta nauttia iltapala omassa rauhassa lukien meidän perhettä (mun ei pitänyt koskaan tilata mitään perhelehteä mutta live with it)
Rauhallinen iltapalahetki meni kutakuinkin näin,tehtyäni (vielä)rauhassa sapuskani.
-Minä syödä (Napero)
-Sä söit just iltapalan.Äiti haluaa syödä iltapalan rauhassa.
-Minä haluaa juustoa
-No ok,ota tosta sitten kaksi siivua ja anna äidin syödä rauhassa
Kahden minuutin hiljaisuus
-Toi on mun (meidän perhe lehti)
-Tää on kuule äitin lehti,sulla on omat lehdet
-Tossa on vauvan (siis pikkusiskon) kuva
-Ei ole,se on jonkun muun vauva
Taas parin minuutin hiljaisuus,ja nuorimmainen ryömii keittiöön,nousee tuolin jalkaa vasten ylös ja katsoo leipääni "anna mullekin" katseella
Nakkaan sille lelun,mitä alkava isosiskon kanssa yhdessä tutkimaan hyvin äänekkäästi
Olohuoneesta kuuluu isännän huhuilu,että voiko hän tehdä jotain
-Juu kyllä tää tästä,mä olen jo tottunut tähän (mä meen kohta vessaan syömään ja laitan oven lukkoon)
"Nautiskelen" loput iltapalasta pikavauhtia,nakkaan astiat tiskiin,astun samalla tutin päälle,pesen tutin,pyyhin pöydät (ihankuin kotityöt ei ketuttaisi tarpeeksi,oon vaan niin neuroottinen)
Ja syötän juniorille iltapuuron,tiskaan puolet astioista ja lataan kahvinkeittimen aamuksi.
Ai niin,ja konttaan perse pystyssä lattialla etsien naperon uuden kuutiopalapelin kadonnutta palasta.
Se ei tietenkään löydy (aamulla se löytyi tietokonepöydän edestä ja oli ollut siinä varmasti koko ajan)
Vilkaisen tiskiallasta ja pyykkikasaa.Screw you,mä laitan ne aamulla.
Laitan muksut nukkumaan ja rojahdan sohvalle.
Hiljaisuus,finally
Ja hei,on se aika kiva kysyä omalta ukolta että mitä sulle kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti