Se oli taas viikonloppu

Syksyisen viikonlopun sademäärä on aina vakio.Sitä tulee niin perkeleesti.
Eli bye bye ulkoilut,kävelylenkit tai ylipäätänsä nenän näyttämäinen kodin ulkopuolella ellei pakollista kauppareissua lasketa.Missä tämä sai käydä yksin(!!!) kun isäntä katsoi pentujen perään.
Ja kaikki meni hyvin.Pieni kiusanhenki minussa saattoi toivoa jotain pienempää tai suurempaa katastrofia,itse kun on välillä helisemässä muksujen kanssa.Toinen on vielä niin pieni,ettei älyä että se uuni tosissaan on kuuma,johtoja ei syödä,eikä tuolien kanssa kaatuminen ole oikeastikaan kiva juttu.
Napero taas fanittaa isiä ihan täysillä. Melkein ihan sama,mitä pyydetään,se myös tehdään.Sama ilmiö ei käytännössä toteudu mun kanssa-vaatii yleensä vähintään kolmen kerran,enintään kuusi toistokertaa eri äänensävyillä ja ja volyymilla ennenkuin asia rekisteröidään.
Äiti on aina äiti.

Miksi pitää olla ihimsen niin masokisti,että haalii viikonlopuksi kourallisen tehtäviä,mitkä olisi voinut hoitaa viikolla kun napero on tarhassa ja juniorin olisi voinut dumpata hetkeksi mummilaan?
Mutta eeeei,ne kasataan viikonlopuksi,kas näin;
Vohveleiden paisto perjantai-iltana,kun isäntä on vielä iltavuorossa,napero pyörii jaloissa valmiina nakertamaan läppärin johtoa tai naapureiden iloksi paukuttamassa patteria mukilla
Napero istua tapitti (ihme ja kumma) onnellisena katosomassa piirrettyjä,mitkä toimii erinomaisena ajanvietteenä sadepäivänä (ja samantien provosin keskustelupalstan mutseja huonolla äitiydellä mutta evvk)
Meinasin jo paiskata koko #?!# !! vohvelit seinään,kunnes kuin taiskaiskusta napero istuutui pöytään vinkumatta,juniori ei enää jaksanut pyöriä termiittinä lattialla ja meillä oli oikeasti kivaa.
Keittiö näytti tietenkin tältä,kun en handlaa kokkausta siistiin tyyliin kuten mitä tänään syötäisiin ohjelmassa,missä taikinat sun muut on jo valmiiksi tehdyt ;)

Viikonlopun tiivistelmänä voisin heittää,että iloa ja porua suhteutettuna toisiinsa melko tasapuolisesti,sadepäivien sisälläolopakko-hepulit hengissä koettu,melko puhtaaksi skrapattu vohvelirauta sekä pari siivottua kaappia.Go mama!

Ps.Ai niin,sunnuntaina sain päähäni alkaa laittaa seuraavan päivän ruokaa.Napero tuijotti onnellisena mikki hiirtä ja juniori kuolasi lelulaatikon leluja niin olisin voinut keskittyä NCIS:ään mutta nöy,ei voi rentoutua.
Kas tässä possukastikkeen ohje,mikä on saanut isännältä valtavasti kehuja (minä kun en syömävammaisena syö punaista lihaa,niin en tiedä miltä maistuu)

Tosi heleppo possukastike

400 g maustamatonta porsaan suikalelihaa
1prk valion kolmen sipulin ruokakakermaa
1 lihaliemikuutio
pari porkkanaa

Ruskista kevyesti lihat,nakkaa joukkoon pieneen vesitilkkaan sekoitettu lihaliemikuutio
Sitten kaikki ainekset sekaisin uunivuokaan (mieleuiten kannellinen) ja tunnin verran 200c uunin keskitasolla :)
Ai niin,pilko se porkkana :D

Iso möykky

Minä olen ohutnahkainen,mitä tulee omaan äitiyteeni. Ei tarvitse lukea kuin mieleipidepalstaa,blogia tai meidän perhe artikkeleja,missä joko tahallaan tai tahattomasti osataan syyllistää äitejä niin kieron satuttavasti kuin vain toinen äiti/kasvatusalan nk.ammattilainen osaa.
Tässä lueskelin artikkelia,missä kerrottiin entisen päiväkodin työntekijän mielipiteitä hoitolastensa äideistä.
Osa tekstiä oli asiallista,ettei lapsi tarvitse kasvuympäristökseen hienoa omakotitaloa,kulkupelikseen hienoa autoa eikä pelejä ja vehkeitä viimeisen päälle.
Mutta sitten keitti yli ja pahasti.
Vedottiin sota-aikaan,milloin naiset hoitivat lapset ja karjat.Herranjumala ei me enää eletä sota-ajassa.
Kokemuksesta tiedän että viimeinen asia mitä oikeasti väsynyt äiti tarvitsee,on syyllistäminen.Tieto siitä,kuinka joku muu hoitaa kymmenen lasta mennentullen ja palatessa kalvaa lisää sisältäpäin,ja äiti tuntee itsensä vieläkin huonommaksi.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus tyrmättiin täysin.Itse vien naperon arkisin päiväkotiin,missä ei syötetä edes niitä pienempiä väkisin,vaan lapset ovat iloisia ja hyvinvoivia.
Napero oikeasti viihtyy siellä,ja kertoo mielellään mitä ovat milloinkin tehdään,ja viikonlopun jälkeen lähtee iloisena tarhaan.
(Nyt saavat haaskalinnut hyökätä tämän äärettömän huonon äidin kimppuun.)
Uudella paikkakunnalla asuttu toista vuotta,päiväkodin ulkopuolisia aikuiskontakteja ja kavereita naperolle 0.
Tässä iässä kun sitä  ei vaan rnää tutustu niin helposti toisiin ihmisiin,ja seurakuntien jeesuskerhot kun eivät melkein ateistille nappaa.
Ja taas huomaan selitteleväni,vaikka oikeasti ei edes kuuluisi.
Rakastan molempia lapsiani,ja kieltäydyn tuntemasta enempää syyllisyyttä kuin jo valmiiksi tunnen.
Syyllisyys ei kuitenkaan johku päiväkotiin viemisestä,vaan siitä etten ole saanut naperolle muuten kavereita.
Hiekkalaatikolla istumisterveiset voi jokainen työntää mihin itse haluaa,siellä on istuttu tovi jos toinenkin mutta eipä niitä kavereita näy,niin naperolle kuin mutsillekaan

Jos me hyvät ihmiset,rakkaat kanssasisaret oikeasti lakattaisiin syyllistämättä toisia äitejä,ja varsinkin nämä nk.kasvatusalan ammattilaiset,big big shame.
Niin kauan kuin lapsi itse viihtyy oikeasti hoidossa,ja lasta rakastetaan niin kotona kuin muuallakin niin antakaa olla
Kaikki olemme niin erilaisia,niin kokopäiväiset kotiäidit kuin työssäkävijät,Kukaan ei voi koskaan tietää toisen perheestä kaikkea,niin kannattaako susilauman tavoin heikompien kimppuun hyökkääminen.
Jossakin tälläkin hetkellä istuu kotona äiti,joka miettii  uskaltaako viedä isomman lapsen hoitoon,ilman että henkisesti raadellaan joko hoitajien kahvihuoneessa tai muiden äitien toimesta.
Ja jossain muualla voi väsynyt,masentunut äiti itkeä itsekseen,kun ei uskalla hakea apua,kun taas leimataan.
Niin kauan kuin jaksaa rakastaa  ja huolehtia lapsistaan,ei ole mielestäni mitään hätää,
Eikä ole olemassa vain yhtä,absoluuttista hyvää tapaa hoitaa.
Ugh,huono tavisäiti on puhunut

Kopioäitiys

Kun sain kolmannen pyykkikoneellisen pestyä ja laskostelin kaikki (!!!) vaatteet,myös muksujen päädyin loppuajatelmaan teen niinkuin äitini.
Yhdessä laiskassa,koko perheen vaivaamassa flunssa-aallossa nakkelin vaatteet vaan kaapiin sikinsokin mutta normaalisti viikkaan ne kaikki. Olen niin anaalisen tarkka asiassa että viikkaan jopa sukkahousut ja legginsit.Siis kuinka tarkka pitää ollakin?
Malli on kieltämättä tullut omalta mutsilta.Salakavalasti malli alkoi tarttua vuosien vieriessä ja ennenkuin huomasinkaan laitoin jopa sukat siististi laatikkoon
Siis kuinka paljon voi ketään ärsytttää sekainen sukkalaatikko tai vaatekaappi?
Mutta rakkaudella mutsille,kai siitä vuosien motkotuksesta siisteyden suhteen on ollut jotakin hyötyä.
Saat tulla opettamaan saman asian lapsenlapsillesi,tosin siihen menee vielä monta vuotta ennenkuin voin luvallisesti vetää totaaliraivarit kun sekä vaatekaappi että oma huone on kuin pommin jäljiltä.

Hitaasti mutta varmasti on meidän perheeseen hiipineet myös oman lapsuuden lemppariherkut;tonnikalarisotto (minkä mokasin tänään totaalisesti uittamalla riisit suolassa) ja rahkaomenapiirakka (pohja tosin laiskuuttani kaupan pakastealteesta)
Mutta täyte oli sentään itsetehtyä ;)
Normaalisti osaan kyllä tehdä yhden risoton itse,tänään oli vain liian reilu käsi maustamassa.
Eikä se oikein tehtynäkään ole just samanlaista kuin oman mutsin tekemänä,mutta kyllä se naperolle kelpaa.

Projektina on ollut pidemmän aikaa (ehkä sitten jouluksi) siivota kaapit sellaiseen kuntoon että sieltä oikeasti joskus löytäisi jotakin.Miehen nimitys "miljoonalaatikko" kuvaa pahimmillaan työkalu/siivous/sekatavarakaappeja,kun tavarat on tungettu kymmeniin eri miljoonalaatikoihin.Koitappa sieltä etsiä sitä just sopivaa mutteria.
Mutta mutsin luona on siivouskomerokin järjestyksessä. Ja ärsyttävintä siinä on,että mua ärsyttää ettei meillä ole niin. Touchè

Rahkaomenapiirakka (silikonivuoka tuiki tarpeellinen tälle leipojalle)

            Tuttipullot siististi kuivumassa,mutsin toi kerran tullessaan tuttipullotelineen

Iltasähläys

Valitettavasti otsikko ei kerro parisuhteen piristyksestä kesken arkiviikon,vaan tämän mutsin itsekkäästä ajatuksesta nauttia iltapala omassa rauhassa lukien meidän perhettä (mun ei pitänyt koskaan tilata mitään perhelehteä mutta live with it)
Rauhallinen iltapalahetki meni kutakuinkin näin,tehtyäni (vielä)rauhassa sapuskani.

-Minä syödä (Napero)
-Sä söit just iltapalan.Äiti haluaa syödä iltapalan rauhassa.
-Minä haluaa juustoa
-No ok,ota tosta sitten kaksi siivua ja anna äidin syödä rauhassa

Kahden minuutin hiljaisuus

-Toi on mun (meidän perhe lehti)
-Tää on kuule äitin lehti,sulla on omat lehdet
-Tossa on vauvan (siis pikkusiskon) kuva
-Ei ole,se on jonkun muun vauva

Taas parin minuutin hiljaisuus,ja nuorimmainen ryömii keittiöön,nousee tuolin jalkaa vasten ylös ja katsoo  leipääni "anna mullekin" katseella
Nakkaan sille lelun,mitä alkava isosiskon kanssa yhdessä tutkimaan hyvin äänekkäästi
Olohuoneesta kuuluu isännän huhuilu,että voiko hän tehdä jotain
-Juu kyllä tää tästä,mä olen jo tottunut tähän (mä meen kohta vessaan syömään ja laitan oven lukkoon)

"Nautiskelen" loput iltapalasta pikavauhtia,nakkaan astiat tiskiin,astun samalla tutin päälle,pesen tutin,pyyhin pöydät (ihankuin kotityöt ei ketuttaisi tarpeeksi,oon vaan niin neuroottinen)
Ja syötän juniorille iltapuuron,tiskaan puolet astioista ja lataan kahvinkeittimen aamuksi.
Ai niin,ja konttaan perse pystyssä lattialla etsien naperon uuden kuutiopalapelin kadonnutta palasta.
Se ei tietenkään löydy (aamulla se löytyi tietokonepöydän edestä ja oli ollut siinä varmasti koko ajan)
Vilkaisen tiskiallasta ja pyykkikasaa.Screw you,mä laitan ne aamulla.
Laitan muksut nukkumaan ja rojahdan sohvalle.
Hiljaisuus,finally
Ja hei,on se aika kiva kysyä omalta ukolta että mitä sulle kuuluu.

Kunto kohdillaan tai sitten ei

Aloitinpa tuossa eilen Pilateksen,kun päätin päättää kotona makoilun (edes kerran viikossa)
Tavoitteena nostaa yleiskuntoa (jaksaa juosta paremmin yhä uteliaamman juniorin perässä)
ja että pääsisi edes kerran viikossa oikeasti ulos kämpästä ilman muksuja.

Minulla ei ollut haisuakaan pilateksesta,mitä nyt googletin termin ja epämääräinen käsitys koko touhusta lähdin humppaamaan.
Takaraivossa kyti muisto yläasteen liikuntatunnit,hauska arvuutusleikki että kuka ei kuulu joukkoon.
Siellä kun oli sali täynnä suunnistusta/ratsastusta/hiihtoa harrastavat aktiiviset nuoret ja MINÄ

Koko pilates tunti oli positiivinen yllätys kaikenkaikkiaan.
Sali ei ollutkaan täynnä tulevia fitnesstähtösiä vaan ihan samanlaisia taviksia kuin minä!
Ohjaaja oli tietysti pro,mutta hyvällä tavalla.Jaksoi ohjata oikeat hengitystekniikat,eikä nauranut päin naamaa ollenkaan kun kaikki liikkeet ei heti auennut niin mulle kuin kaikille muillekaan.

Shame it,mutta en omista ensimmäisiäkään urheilukamppeita,eli shoppailemaan käy mutsin tie.
Sitten onkin pakko,jos ei muuten kuin uusien vaatteiden takia jaksettava käydä humppaamassa.
Jos tämä olis se mun juttu,eikä kamppeet jäisi käsipainon tapaan pölyttymään kaapin pohjalle

Periaatettomuudesta

Ennen ja jälkeen muksujen syntymisen mulla oli kasa periaatteita mistä en i-k-i-n-ä jousta. 
Naperon ja juniorin hoito ja kasvattaminen piti olla helppo kaakunpala.Musta piti tulla supermutsi,jokaei ikinä polta päreitään,kehittelee muksuille aina jotain näppärää ja kivaa askartelua ja leikkiä,ja muutenkin piti mennä kuin kasvatusoppaissa.
Lasten oma tahto oli vain kaukainen myytti,lähtökohtana että kai ne joskus kiukuttelee joka saattaa pikkaisen harmittaa minua.

(Kantaa juniorin kymmenennen kerran pois läppärin kimpusta pinnasänkyyn,johon se toivottavasti yliväsyneenä nukahtaa)

On siis esittelyssä Periaatteita,ja sovellettavia periaatteita.


Mä en hyssytä vauvaa uneen. 
  Eihän siitä jumankekka tule mitään,jos mä tuhottoman kauan hyssyttelen sen melkein aina uneen,no way!
No jos nyt tämä kerran.     
  Kohta se herättää tolla yliväsyneellä huutamisellaan koko huushollin.Silittelen sitä jonkun aikaa niin se nukahtaa.Tunnin valvomisen jälkeen nostan sitteriin, sitten sitteristä sänkyyn.


Meillä katsotaan vain pikku kakkonen                 
39 asteen kuumeessa tai yliväsyneenä kiittää mielessään omaa laiskuuttaan kun tuli nauhoitettua ne mikki hiiret ja muut iki-ihanat rallatukset.


Mä en koskaan huuda  lapselleni    
Naperolle iski kaksivuotiaana Uhma,mikä jatkuu vieläkin.  Huutosirkus ei ole kiva,mutta puhdistaa ilmaa välillä      

Karkinsyönti alkaa aikaisintaan 3veenä             
Mitä nyt vuotta aikaisemmin,tosin vaan kertaviikkoisena.Hankala kieltää toiselta,kun itsellä on suu täynnä suklaata.

En koskaan tule  kirjoittamaan äitiblogia               
Luettuani suosikkiblogejani päätin että mikä jottei.   Ai että äiti saa olla väsynyt ja kertoa arjesta muutenkin kuin  tunnetun V-Lehden korusanoin,?

Häkki heilahtaa

Juniorin pinnasänky saavutti tänään viimeisen vaiheensa.
Pohja laskettiin alimmalle tasolle,koska hänessä asuva utelias lapsi halusi aina vaan uudestaan ja uudestaan tarttua pinnoista kiinni ja heilua ylhäällä (vaikka olisi pitänyt nukkua) ja hänen pituutensa alkoi kuroa kiinni pinnojen laitojen korkeutta.Eli huojui ja heilui seisaalteen kahdeksankuisen itsesuojeluvaistolla.
Onneksi tuo pinnasänky on aina ollut isännän projekti,ja minä olen saanut katsoa sujuvasti vierestä.Kuitenkin multa jäisi se viimeinen ruuvi kiristämättä,itse itseni ja ajoittaisen huolimattomuuteni tuntien.

Pinnasuojia markkinoidaan helkkarin tarpeellisina isommallekin vauvalle,jotta ei kädet ja jalat jäisi pinnojen väliin.Siis ei pitäisi jäädä,varsinkin kun kyse on muka laadukkaasta tuotteesta.
Todellisuus vrt.totuus,siellä se "suoja" on mykkyrällä puoliksi patjan alas.Junior kun kerran heilauttaa pienet koipensa maitopullollisen jälkeen suojan päälle,on oikeastaan yhtä saman kanssa onko siinä sitä helkkarin suojaa eli ei.
Mutta joo,näyttäähän se kivalta kun se on sadannen kerran suoristettu,ja toimii näkösuojana kun juniori on nukahtanut.Edellyttäen ettei se pyöri ja hyöri unissaan,kuten tavallisesti.REM-vaiheen saavutettua se jopa saattaa pysyä paikoillaan ;)

Jos se vielä kuitenkin vuoden verran viihtyisi pinniksessä,niin olisin tyytyväinen,edellyttäen ettei se ylety lähitulevaisuudessa kapuamaan ulos sieltä.
Ole vielä vähän aikaa meidän pieni vauva,jookos?

Iltavapaata odotellessa

Tavismutsin mutsi on tulossa tänään käymään.Tarkoittanee sitä että pitäisi siivota kerätä isommat roskat lattialta.Pyykit voisi kerätä myös telineeltä.
Mutsin kyläily on kuin varaslähtö iltavapaaseen (sitten joskus hamassa tulevaisuudessa)
Saa juoda kahvit rauhassa,kun naperokin rauhoittuu kuin taikaiskusta mummin saapuessa.
Sen kitinätaso laskee,vaikka olisi aamusta asti ylläpitänyt sitä tasaisin väliajoin (jano,nälkä,koska pikkukakkonen alkaa-mantra)
Se on kuin aikalisä,eikä kukaan joudu jäähylle.Paitsi minä kyllä voisin mennä jäähylle,kun pitäisi olla omassa huoneessa kaikessa hiljaisuudessa,ja salaa katsoa telkkaria ja syödä herkkuja.Tai vaikka jatkaa keskeneräistä kirjaa

Mutta siitä kaukana häämöttävästä iltavapaasta
Lutraisin ensin kaikilla Aconin naamanpuhdistustököteillä (normaalisti propsit mulle jos muistan edes kasvovettä käyttää) ja pakkeloisin pärstän viimosen päälle.Siis muutakin kuin puuteria.Kimaltavat luomivärit odottelee kaapissa,sekä se iänikuinen hiusväri.Ostin sen juuri ennen juniorin syntymää ja siellä se nököttää edelleen.

Sitten se vaatetus.Vetäisin mustan liehuhelmaisen hameen,pitsitopin ja nahkasaappaat (ilman korkoja,bambi jäällä efekti on liian tuttu) ja lähtisin isännän kanssa iltaa viettämään.Siis muuallekin kuin kotiin.
Skool siskot,kun se ilta koittaa.

                                                       Buutsit kaipailevat ulkoilua

Naperon huoneen sisustus osa 1

Muuttohässäkän päätyttyä laitoin summanmutikassa Naperon huoneen seinillle julisteita ostetuista lehdistä.
Seinillä tasapainottelevat Autot elokuvista tutut hahmot ja prinsessavaiheen nostettua päätään disney prinsessat.Tämä mutsi kyllä kapinoi julisteiden "sinäkin voit olla prinsessa" tekstiä,jos eimuuten niin tasapuolisuuden nimissä.Tytöt saavat olla muutakin kuin hörhelömekkoihin puettuja keijukaisia,jos niin haluavat.Ainakin edeltävät 1,5 vuotta Napero halusi vaan kaupasta Autot-lehteä,ja sama teema jatkui vaatteissa.
Eihän se Napero halua sitä huonetta sisustaa,vaan minä.
Tulevaa Ikean reissua (hui kamala,ahdistaa jo valmiiksi,kun siellä tästä muuttuu tahtoikäinen joka haluaa ihan kaiken) päätin hyödyntää www.pikkusiili.com lastenkirppiksen valikoimaa.
Sieltä löytyikin kivat seinätarrat,joiden kiinnitystä on pitänyt tehostaa maalarin teipillä "muutaman" irroittelukerran jälkeen. Vihdoinkin Napero on ymmärtänyt että ne tarrat kuuluu olla siinä seinässä,eikä irrottele niitä huvikseen

Lisäksi Lasten Suuri Kirjakerho paketista aikoinaan tullut Nalle Puh Akkoset juliste löysi tiensä seinälle

Prinsessalehden tilauksen päättyessä selailin netissä erilaisia lastenlehtiä,ja päädyin www.nallekarhu.fi
jäsenyyteen.Lehdet ja tehtävät on tarkoitettu 4-7 vuotiaille mutta suurin osa tehtävistä menee hyvin myös kolmevuotiaalle.Lehden mukana tuli myös kiva juliste,joka miellytti sekä naperoa että äitiä :)

Kotimutsi-look

Nostan hattua kaikille niille (pienten lasten) mutseille,jotka jaksavat laittaa itsensä univajeesta ja kiireestä huolimatta.
Suunnitteilla on ollut jo pari päivää hiusten pesut ja naamarasvojen laitot,mutta se on vielä niin sanotusti vaiheessa.Esikoinen tinttaroi nukkumaanmenon kanssa ja juniorin ikenet alkaa kutiamaan juuri silloin kun kylppärin ovi on kiinni ja tää alkaa aukomaan kotimutsin nutturaa.
Viime yönä juniori heräsi parin tunni välein ja aamu tuli ihan liian aikaisin.Silti se jaksoi herätä kuudelta.

Vein Naperon kahdeksaksi päiväkotiin (juu,olen niitä yber itsekkäitä mutseja jotka käyttävät päiväkodin palveluita,eivätkä hoida kotona kouluikään saakka) ja juniorin kanssa apteekkiin hakemaan nestemäistä kipulääkettä,koska supot on todettu täysin hyödyttömiksi.
Sitten kotiin ja 1,5 tunnin eipäs-juupas-melkein nukahdin-nukahdinpas rumba kehiin.
Kotimutsi-look selätetty,ainakin puoliksi.Laitoin peräti hajuvettä,luksusta :)

Kotimutsi-lookin ensiapu

                                                     De luxus paketti Aconilta ja Dermoshopista

 Olipa kerran nukkumatti

Mutta eipä ole enää.Paitsi hirveiden itkuporuraivareiden jälkeen.

Se meidän pieni sormien napsahduksesta nukahtava käärö on poistunut talosta,ja tilalle on tullut isompi käärö,mikä ei sitten nuku.Ei ennenkuin on huudettu koko keuhkojen voimalla,tarjottu pulloa,tuttia,syliä, pyrstöstä vedettävän pupun tiluliluliita,ja laitettu sadannen kerran vaakatasoon pinnikseen tai vaihtoehtoisesti päivätirsojen kohdalla sitteriin.Ja sittenkin voidaan jatkaa.

Pinnasängyn pinnoista on niin kiva napata kiinni,hilata hänen pienuutensa ylös,ja pudotettava se tutti sadannen kerran joko sängyn alle tai peiton mutkaan.

Ykköspaikan tässä rumbassa vie muuten syön-kakkaan-syön taas-tradition.Juniori veti ensin annoksen puuroa,maitoa ja sitten panttasi tuotostaan päikkäreille.

Laiskalla on muuten paskainen loppu.Tämä huomasi kauppoihin ilmestyneet juniorin kokoiselle tarkoitetut housuvaipat,ja ihasteli niiden kätevyyttä (vaipanvaihdon aikana se muuttuu vauvaflipperiksi) ja ajatteli että voi kun kiva kun vuosittain valikoimia lisätään.

Ei muuten toimi liisterip*skan kanssa.Flipperi vaan pyöri hoitotasolla ja tämä sai kieli keskellä suuta koittaa pysyä perässä.

Muuten ihan jees löydös,mutta pitää vaan olla millin tarkkuudella laitettu.

Ja nyt juniorikin vihdoin viimein simahti,taitaapi olla muuten aika laskea pinniksen pohjaa,niin ei ainakaan onnistu loikkaamaan sieltä pois.

Projekti ruokailurymä

Vanhan ruokailurymän sanouduttuaan palveluksesta irti oli aika hankkia uusi.Massiivipuuta,ja tummaa sellaista,kiitos.Näillä kriteereillä selailin hobby hallin sivustoja. Tarkoitus olisi kestää kaksi aikuista,isompi napero (joka uuden ryhmän saavuttua oli jo päässyt yli tuolien kaatamisesta) ja kasvavan juniorin (tuolikiipeilyvaihe edessä)
Suuripieni vika kuitenkin ryhmässä oli,mutta menköön.Tuoleissa oli v-a-l-k-o-i-s-e-t pehmusteet.
Napero kuitenkin (onneksi) päiväkodissa oli tottunut "omaan paikkaan" joten yksi tuoleista pyhitettiin sen käyttöön,säästyisi muut tuolit spagetti/maito/mehu/tonnikalakastiketahroilta.

Projektin saapuessa kotiin,ensimmäinen ajatus oli että  oliko tämä sittenkin ikean palapelikaupasta.
Ei muutakuin isännän kanssa ruuvimeisselit ja kuusikulma-avaimet kauniisin käsiin ja askartelemaan.
Lujittaa muuten parisuhdetta.Hermot meni,mutta ei toisiimme,ja tämä mutsi tunsi itsensä ammattiasentajaksi projektin vihdoin viimein ollessa valmis.

Ettei menisi liikaa hehkuttamiseksi,niin en ikinä ala sitä työkseni tekemään.Useampi tunti istuen epäergonomisessa asennossa,osien yhteensopimattomuus (lievää väkivaltaa sai ja täytyi käyttää) sekä pahvilaatikko/styroksihelvetin hävittäminen on kaukana lastenleikistä.Ei se aikuisten oikeastikaan ollut ruusuilla tanssimista.

Tästä se lähtee

Tämä tavismutsi päätti aloittaa blogin,vaikka päätin aikoja sitten etten alkaisi;)
Tavismutsin pesueeseen kuuluu vuorotyötä tekevä isäntä,sekä 2009 ja 2011 syntyneet tyttöset.
Inspiraation kirjoittamiseen tuli valeäidin blogista,joka realistisellä ja itseironisella kirjoitustyylillä on piristänyt tämän mutsin arkea.
Kaikenmaailman vauva/meidän perhe lehtien vaaleanpunaisten idylliperheiden jälkeen oli virkistävää todeta että muisssakin perheissä syödään välillä eineksia,mutsi haluaa omaa aikaa,uhmaikä iskee myös äitiin eikä muksut ole kuulleetkaan käytöksen kultaisesta kirjasta!

Äitiyspaineet lisääntyi toisen lapsen synnyttyä.Joka paikassa hehkutettiin kestovaippoja,luomuruokaa,perhepetejä ja taaperon imetystä.Eli siis niitä kaikkia mitä meillä ei harrasteta eikä tulla harrastamaan.
Esikoisen kanssa askartelu kotona ei ollutkaan niinkuin elokuvissa.Se meinasi leikata omat hiuksensa,leikata kaikki kartongit pieniksi silpuiksi ja nosti hirveät raivarit kun askarteluhetki oli ohi.

Kuopus valvotti enemmän kuin isosiskonsa ja tämä oli ihan hädissään että mikä sitä riipii,miksi se ei nuku?
Soseruoan aloittaminen oli tappelua,neiti kun oli perso hedelmille mutta ruokasoseet kävi mutkan suussa ja päätyivät lattialle/mutsin päälle/syöttötuolin tarjottimelle

Lopulta kaikkien itsesyytösten ja soimaamisten jälkeen päätin.
En -kele soikoon anna susiäitien sanomisten syyllistää,jokainen tekee tyylillään.
Olen riittävän hyvä äiti,ja pauhaahan se myrskytkin mutta kyllä nekin laantuu;)