Meidän perhe

Kesän korvilla pihat,puistot ja ostoskeskukset täyttyvät erilaisista perheistä,mikä pisti pohtimaan millainen on meidän perhe?

Laiskahko,trenditön äiti tässä mietiskelee,että mikä on se meidän tjeu,vai onko sitä ollenkaan?
Rakkaus musiikkiin, (lapset manipuloitu tykkäämään myös äidin musiikista)metsäretkiin, (ei ihan vielä geokätkentä ainesta)
vai yhtenäinen go with the flow-meininki (skanssiin katsomaan angry birds leikkipaikkaa,ja äiti saa samalla kahvit ihan oikeasta kahvilasta)

Who knows,kai se on hyvät hermot ja  rakkaus.

Tänä vuonna uudestaan,ilman taisteluvaunuja

Ai niin,ne kirjat on myös meidän juttu.

  Kirj.huom alimpaan kuvaan;
Kirjojen katsominen Juniorilla yhä helpompaa,kun se on pikkuhiljaa hiffannut,että niitä ei nautita sisäisesti ;)                   

Vauvat,tytöt ja naiset

Otsikko syntyi tässä kevään kohistessa kesää kohti,ja mediassa pyörineiden mainosten ansiosta.
Kaikki alkoi amerikkalaisen näyttelijän lanseerattua bikinimalliston taaperoille.
Idea sinänsä ei ole karmaiseva,meidän kaapista löytyy mielestäni oikein passeli kaksiosainen uimapuku nelivuotiaalle.Lilat bikinit kukkakuvioilla.
Minun kipurajani menee siinä,kun lapsille aletaan tunkemaan aikuismaisia bikinejä,ja geelitäytteisiet liivit saa naarastiikeriemon minussa karjumaan että perkele,antakaa lasten olla lapsia.
Mutta rajansa kaikella.Kaikki uimapukumallit ei saa lapsia näyttämään barbeilta.Maalaisjärjen käyttö on sallittu.

Olen salaa tyytyväinen,kun Napero ei (vielä) perusta bratzeistä,ja hinkuu minni hiiri aiheisten vaatteiden perään.
Se on vielä oikeasti pieni,eikä mikään naisen alku.

Vanhemmilla on suurin vastuu,mihin lapset puetaan.
Jos pienestä saakka tyttöset puetaan klooneiksi äidin kanssa "niihin aivan ihaniin minikorkkareihin ja tartan-hameeseen" 
en ihmettele yhtään miksi lapsuus lyhenee joka sukupolvessa.

Itse rock-henkisenä mutsina olen kokenut ne pitkät katseet busseissa,kaupoissa ja leikkipuistossa kun vaatetus ei aina ole lähelläkään tuulipukua,ja muksuillakin saattaa toisinaan olla vähän äidin vaatekaapista lainattua.
Mutta hyvällä maulla,ja lasta seksualisoimatta.
Hyvänä esimerkkinä kissapipo punaisilla korvilla,minkä muksut omivat omakseen ^^

Joten annetaan lasten olla lapsia,ja omat tyttöset tulevat ottamaan mallia BB-tähtösistä vain kuolleen ruumiini yli.
Ettäs tiedätte.

Sisarukset,suurtakin suurempi voimakaksikko

Kuluneen viikon aikana meillä on vieraillut rotavirus,tuo koko perheen voimansyöjä.
Mutta kaikki lapsiperheet tietävät tuon wc-pyykkäys-siivous-jälkitautina kiukuttelu kompleksin joten jätetäämpä asia siihen

Toinen isompi asia on ollut Juniorin muuttaminen Naperon huoneeseen,mistä on tullutkin sitten Lastenhuone.
Napero etunenässä kyseli että miksei siskon nimeä lue ovessa,ja se piti hoitaa pois alta heti alkuunsa
Nyt Junior nukkuu isojen tyttöjen sängyssä ja onhan se ollut haastavaa
Toissailtana neiti simahti sinne heti ja erheellisesti ajattelin että kyllä se tästä.
Kunnes päästiin viime iltaan.
Nukkumaanmeno kesti yli tunnin,ja mielessä vilahti muutamaan kertaan parit kauhujaksot Supernannysta,missä muksut juoksee vielä puoleltaöin ympäri taloa.
Tapahtuma ajanjakso 20.00-21.15
Tuli kieltämättä nostalginen olo ajoilta,kun itse olin perhepäivähoidossa,ja kaverin kanssa pölistiin ja huudeltiin vaikka piti nukkua.Ohessa lyhyt dialogi,ikää tytöillä siis 3v10kk ja 1v4kk

"Kakka"
"Hyi,älä sano kakka"
"Kakka"
Hirrrrrveä naurunräkätys
"Äitiiii,sisko sanoi kakka"
"Äitiiii,äitiii,äitiiiii"
Kikatusta
"Tutti"
"Älä heitä tuttia pois"
"Tutti"
Seurasi ilmeisesti Juniorin kehittämä kiva (sen mielestä) leikki,missä hän nakkaa tutin lattialle ja sisko haki sen
"Tuiki tuiki täääähtöööneeeen" ja muita lastenlauluja

Tässä vaiheessa menin,kävin ja palasin lastenhuoneeseen ja komensin tytön nukkumaan
Battle ohi noin kello 21.15
Huoh.
Olikohan tämä nyt niin hyvä idea?

About me

Kävin tässä taannoin keskustelun aiheesta toisen äidin kanssa aiheesta äitien terve itsekkyys

Nykyään kun on trendinä lapsikeskeisyys,lasten oikeudet,perhesymbioosi sekä muu lapsikeskeisyys mikä saa äidin tuntemaan itsensä itsekkääksi omaaan napaan tuijottajaksi,jos halajaa suurempaa itsekkyyttä kuin yksin syödyn suklaapatukan tai vessareissun ovi lukittuna.

Suosin itse huutonettiä,fbkirppuja,sekä tietenkin ihan oikeat kirppikset.
Usein sitä lähtee liikenteeseen ajatuksella uusia hieman omaa vaatekertaa,mutta sitten huomaa ajattelevansa että hmm,onkohan nyt miillä muksuilla tarpeeksi sukkahousuja,päällypaitoja jne.
Ja samalla tuntee syyllisyyttä,kun ostoskoriin eksyy muutama hassu vaatekappale itsellekin
Aikaisemmin mainitsemani gootti/rokkikirppis on antanut pienen helpon hengähdyksen lastenvaatemaailmasta,ja samalla voi kierrättää myös omia vaatteitaan sopuhintaan

Huomenna olisi tarkoitus testata uutta kirppua,joka kuvissa näytti ihanan valoisalta ja avaralta.

Loppukuuksi suunnnitteilla olisi käynti ihan oikealla kampaajalla,väri tulee kyllä kotikonstein koska kampaamon hinnat ovat vähän liian extremeä kotiäipälle.
Jos maanantaina ottaisi tosiaan itseään niskasta kiinni ja varaisi itselleen kampaamonajan.Ihanan itsekästä ;)

Kuin silloin ennnen

Uusimmassa Iltasanomien nettiversiossa oli artikkeli siitä,milloin lapsen voi päästää yksin ulos leikkimään

Asia ei ole vielä meillä ajankohtainen,tytöt kun ovat vielä reippaasti alle kouluikäisiä.
Mutta ajatuksia se herätti.
Meillä lapset saa leikkiä vapaasti leikkipuistossa (no joo,Junioria täytyi eilen vahtia tarkemmin,se kun meinasi olla nokallaan koko ajan)
Esikoinen on kuin pieni marakatti,kiipeilee telineissä ja keinuu hurjia vauhteja.
Pitkin hampain olen sallinut sen myös kävellä muutaman metrin päässä minusta,kun osaa olla varovainen.Ylpeänä melkein pikkueskarilaisen äitinä tiedän,että se osaa katsoa molempiin suuntiin ennenkuin ylittää suojatien.
Silti äippä valvoo,koska kaikki autoilijat eivät osaa varoa pientä ihmistä,rattijuopoista puhumattakaan.Mitkä muuten saisivat saada isompia tuomioita.

Kyllä minäö katson pitkään,kun viisivuotiaat (ja jopa reippaasti alle) leikkivät pitkiä aikoja yksikseen puistoissa,pihalla tms.Ja vielä suhteellisen myöhään.Joskus saattaa jopa kahdeksan,yhdeksän aikaan näkyä pieniä leikkijöitä pihalla.Siihen aikaan meillä ollaan iltapuuhilla ja mennään nukkumaan.
Äidit ovat äideille susia,tiedän,mutta kun lapsen turvallisuus on kyseessä on se hieman eri asia kuin kiistellä kestovaipoista tai muista yhdentekevistä asioista.

Kasarilapsena muistan,kun sain eskarilaisena mennä noin puolen kilometrin päähän leikkipuistoon leikkimään yksin tai siskon kanssa,eikä se ollut ollenkaan kummallista.Siellä oli muitakin.
Järkeä oli päässä,tiesi että kotiin oli mentävä ajoissa,vieraisiin autoihin ei menty,ja metsään ei lähdetty vaeltamaan.
Mutta silloin oli oikeasti paremmin.Lapset sai leikkiä rauhassa jarattijuopot taisivat ajella jossain ihan muualla.
Nykyään en uskaltaisi (ainakaan vielä) päästää edes takapihalle leikkimään,koska sinne ei ole näköyhteyttä.Asumme kerrostalossa.

Esikoisella on koulunalkuun vielä rapiat kaksi vuotta aikaa,ja tarkoitus olisi että viimeisenä päiväkotivuotena saisi kulkea joskus matkan yksin (etupihaltamme näkee suoraan päiväkotiin,matkaa siis noin 200 metriä)

Lapsia voi suojella olematta ylihysteerinen,neuroottinen psykoäiti,joka sulkee lapset kuplamuoviin ja on ihan ihmeissään kun on kasvattanut uuden uusavuttoman sukupolven joka soittaa poliisit paikalle jos naapuri sanoo moi.
Mutta tosiasia on,että maailma on muuttunut ja vanhemmat sekä lapset sen matkassa. 
En laske lapsia (vielä) yksin ulos,mutta en silti pidä heitä sisällä "jotta mitään ei satu"

Aikuiset ovat muuttuneet julmemmiksi,jopa juuri niiden,joista lapset katsovat mallia.

Monkey see ,monkey do

Tämä äiti voi nyt taputtaa itselleen,ainakin ihan pienesti.
Naperon mummi muutama kuukausi sitten alkoi ostamaan sille Miina ja Manu kirjoja,ja kiitos huutonetin,voi myös hieman pienituloisempi äippä jatkaa perinnettä.
Miina ja Manu lääkärissä on tämän hetken ykkösjuttu,ja Napero on alkanut motivoitumaan "kohta" tuleva 4v neuvolareissua varten.
Se kertaa pari kertaa päivässä,kuinka Miina meni neuvolaan,se rokotettiin,ja että se ei sattunut.
Siis sama lapsi,joka pari viikkoa sitten ei olisi millään antanut mitata itseään kotona.(ennekuin rohkaistiin tarpeeksi.)
Naperolla on kyllä ihan syystä lekuripelko,kiitos aikoinaan yli vuoden kestäneen korvatluehduskierteen.
Ja sen sa*tanan hoitsun irvikuvan,joka otti verinäytteen niin että verta oikeasti roiskui.Olisi muuten roiskunut hoitajalta itsestään,ellei Napero olisi istunut sylissäni.
Että terveisiä vaan oulun päivystykseen,kiitos muutaman erittäin amatöörimäisen hoitajan lapsellani on lääkäripelko.

Mutta joo,takaisin aiheeseen.
Voin lämpimästi suositella Miina ja Manu kirjasarjaa,ainakin tällä hetkellä Napero oikein odottaa neuvolaan menoa.
Miinan ja Manun käytöskirja menee hyvälle kakkossijalle,siitä oli hyvä muistuttaa aina välillä.
Ja Napero muistaa,se eilen muistutti että ahneus on rumaa,kun tarjolla oli korvapuusteja.

Napero on muutenkin kasvanut lyhyessä ajassa niin monella (hellyyttävälläkin) tavalla.
Sen pikkuvanhat tokaisut saa äidille hangonkeksin naamaan,viimeksi kun piirsin sille perhosen "äiti mä olen ylpeä sinusta"
Torstaina kun hain sen päiväkodista,se sanoi oikein kirkkaalla äänellä "minä käyttäydyn kiltisti kotona tänään" Sniif.

Sitten taas kun kotiudutaan tarhasta,ne menee Juniorin kanssa kuin Majakka ja Perävaunu,kikattaa,leikkii piiloa,kiusaa toisiaan,kiljuvat ja tekevät välillä toisinsa hulluiksi.
Meillä on nykyään kaksi iltahepulilaista.

Monkey see,monkey do,toisia apinoimalla kasvaa niin vauvat,taaperot kuin isommatkin lapset.
Lasten vilpittömyydestä taas voisi moni aikuinenkin ottaa mallia :)

Ikea syndrooma

Vaikka keväästä ei ole kuin pieni pilkahdus havaittavissa,suunnittelen jo kovasti Juniorin muuttoa Naperon huoneeseen.
Kyllä,olen päättänyt että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen olisi tiedossa lapsivapaa makkuri ilman minisänkyä,vaippapaketteja ja lelukasoja.
Muutenkin koko makkuri on muutosta saakka ollut epämääräinen nukkumistila täynnä sitä sun tätä (like rest of the house)
mutta unelmana olisi kaunis,kätevä ja toimiva kokonaisuus

Täysremontista kun on turha haaveilla,niin kiitos ikean,mahdollisuuksia on myös pienemmällä budjetilla (ja silti se pienikin tuntuu isolta lovelta,kiitos aivan mahdottoman ison Kelan tuen "kotona makoilevalla" kotiäipälle)

Joten tässäpä pientä fiilistelyä kesälle 2013

Peili.Must have

Kaksi kappaletta näitä pieniä yöpöytiä (on muuten ensimmäinen kerta kun suunnittelen pinkkiä sisustukseen)

Väh.pari tällästä suuremoaa seinätarraa

Vaateteline näteille vaatteille.Onhan sitä tullut pyörittyä  huutiksessa &goottikirpulla facessa

Autiolla saarella

Perjantaina iski kännykkäriippuvaiselle äidille paniikki,;puhelin päätti sanoa sopimuksensa irti noin tuntia ennen Naperon hakemista päiväkodista.
Kosketusnäyttö,muka niin kiva ja kätevä lakkasi tottelemasta komentoja (iskiköhän sillekin uhmaikä)
Lievää paniikin lietsontaa.
Jos naperolle sattuukin jotakin tunnin aikana päiväkodissa.
Ai niin joo,onhan niillä miehen puhelinnumero.
Mutta jos se ei kuule kun puhelin soi,niin napero viedään lastenkotiin odottamaan.
Ai niin joo,pk menee kiinni viideltä ja haen Naperon kolmelta.
Mutta jos miehelle sattuu jotakin kotimatkalla,eikä varavarahakijaakaan saada kiinni.
Ai niin joo,pk:n hoitotädin osaa käyttää maalaisjärkeä.

Kaikki oli kuitenkin ok,miehelle ei oltu soitettu äkillisen sairastumisen/loukkaantumisen vuoksi pk:sta.
Lainapuelin löytyi,mutta tuli silti myöntämäntön sniif,kun oman puhelimen mukana meni tytöistä juuri ne kuvat mitä en ollut ehtinyt siirtää koneelle.
Pakko se on myöntää,kännykkään on kasvanut kiinni.Jo pari tuntia ilman tuli "autiosaari" syndrooma.
Muutenkin,uuden puhelimen hankittuani tuli musiikkisoittimesta (luksus shoppailu/kauppareissut yksin) sekä kamerasta (fb kirppisten suurkuluttaja) tullut tuikitrpeellisia.

Eihän ne mitään nykyään kestä.
V.1998 saatuani ensimmäisen kännyn,se painoi kuin puolikas tiiliskivi ja sai pudottaa sen vaikka betonilattialle niin korkeintaan kuoret lähti.
Nykyisen entisen luurini malli taisi ottaa itseensä loputtomista pudotteluista (lapset) kastumisista (huolimaton tiskari ja Suomen sää) sekä ylipäätänsä tahmatassujen käsittelystä (taas ne lapset,tai oli mulla kai kerran hiusväriä käsissä)

Uusi puhelin tilattu,ja toivon että tämänkertainen pyhä päätökseni pitää siinä kapulassa lukee sitten K-18

Haasteellista pohdintaa

Tulipas tässä "omalla luppoajalla" selailtua eri blogeja,mistä löytyi kutkuttavia haasteita tyyliin kumman kaa tai kymmenen kyssäriä. Piti ihan itsekin istahtaa ja miettiä että kummasta elintärkeästä luopuisi kahvinkeittimestä tai pyykinpesukoneesta.
Niin sitä on vaan pilalle hemmoteltu,koneellistettu äiti,joka saisi elämää pienemmän hepulin jos jompikumpi posahtaisi.
Entäpä sitten jos läppäri tai kännykkä hajoaisi,hui kauhia.

Joten liirumlaarum,tässäpä kanssasisarille oma kyselyni :)


1.Uhmaraivokohtaus kaupan karkkihyllyllä vai bussissa?
2.Kesken pitkien pyhien tiskiaine/konetiskiaine vai pyykinpesuaine loppuu?
3.Tutista vai tuttipullosta/tissistä vieroittaminen?
4.Mistä voisit luopua vuodeksi; wc:n/kylppärin lukosta,imurista vai mikrosta?
5.4-vuotiaan vuositarkastus neuvolassa vai 3-vuotiaan hammashoitolakäynti?
6.Myöhästyneen bussin odottelu  vai kilometrin kotimatka väsyneen taaperon kanssa?
7.Kiireinen lähtö aamulla päiväkotiin vai iltahepulit?

Ja haaste lähtee valeäiti  sekä maladajamama.blogspot.fi

Helppoa&Herkullista

Laitetaanpa yksi kappale ruokabloggailua,muonitusuoli kun kuuluu tehtävänkuvaan.
Tässäpä parit simppelit,meidän pesueen suosikit :)

Tonnikalarisottto

n.4 syöjälle

3dl riisiä

Kastike

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
2 dl kuohukermaa
currya,paprikamaustetta ja suolaa

Paista tonnikala kasarissa,anna hetken hautua mausteiden kanssa ennenkuin lisäät kuohukerman.
Sitten vain keitetyt riisit sekaan,ja valmista on :)
Helppo,nopea risotto joka palvelee jo toista sukupolvea.Kiitos mutsi <3

Kuvaa ei saatavilla,kerettiin jo syödä ;)

Viljaporsaan uuniliha&kermaperunat
Isompaan nälkään,4-6 syöjälle

Pirkka viljaporsaan uuniliha (uunissa nyt 0,944 kg)
5dl vettä
1 cef fondue beef annoskiekko
babyporkkanoita
sipulia
suolaa
mustapippuria

Perunasipulisekoitus 1pss
creme cuisine sipulisekoitus

Suolaa ja mausta paisti ennen uuniin laittoa
Sekoita cef fondue beef  noin puoleen litraan vettä,kaada vesi kannelliseen uunivuokaan.Lisää maustettu uuniliha,babyporkkanat ja sipuli.

Hauduta paisti uunissa 2h 150c (tietenkin riippuu uunissa,meillä tämä on just passeli aika) Anna olla ilman kantta noin puolisen tuntia aluksi,sitten kansi päälle.

Paista perunasipulisekoitus  paistinpannulla,lisää reilu kerros cre cuisine sipulisekoitusta sekä suolaa,ja anna hautua.

Perjantai-illan huumaa

Kauas ollaan matkattu lapsettomista,sinkkuaikojen perjantai-illoista,kun koti oli kämppä,limppari oli siideriä ja rokki soi (tjeu,kyllä se vieläkin.Eilen viimeksi Knackin "My Sharona" sekä Uniklubin "Haudattu")

Tässä kuvakooste muutamasta perjantaista :)

Tytöt sisusti lastenhuoneen "art kaaos" tyyliin

Kato,joku jännä tahra-leikki

Hei me leikittiin myös olkkarissa!

Ja lopuksi pieni leluvinkkinen 

Huutiksesta ostettu Fisher pricen vaappuva/soiva pingviini.Megasuosio!

Jouluksi saatu "pallomeri"Sisällä 60 muovista palloa (kapasiteetti tällä hetkellä 20,loput sohvan alla)

Kotiäidin CV

Otinpa härkää sarvista,ja lähetin hakemuksen Turun ammattikorkeaan.

Edellisestä yhteishausta taitaa olla ainakin 10 vuotta,joten tuli hämmentävä lintu vai kala efekti;
Kohta kolmekymppinen kahden lapsen äiti,avovaimo,nykyinen kotiäiti,entinen keikkatyöläinen
hakemalla hakee itsensä koulun penkille.

Tosin viime vuonna hakijoita oli noin 400,ja sisälle pääsi 43 että empä menisi lottoamaan itseni puolesta,mutta nyt on ainakin haettu niin ei tarvitse myöhemmin harmitella.

Keväällä koittavaan mahdolliseen työhönpaluuseen (ainakin keikkatyön merkeissä) on tullut päivitetty CV (paitsi en vinetossa löydä kaikkia työtodistuksia) niin voiin samalla päivittää huonopalkkaisimman mutta sitäkin haasteellisemman ammatin CV:ni,joten tässäp tulee

KOTIÄIDIN CV
Eli mitä on opittu enemmän tai vähemmän kantapaään kautta 4 vuodessa

- Kääntämään kylkeä jos sivuvaunusta kuuluu pientä kätinää,minitaapero näkee vain unta.
-  Lääkitsemään lapsukaiset ruutalla niin,ettei lääkeaine ole kohta ak:n käsivarsilla ja taaperon rinnuksilla (kuka muuten on suunnitellut nestemäiset lääkkeet,aivan järkyttävän tahmaisia??)
- Osaan tehdä ihan kelpo liharuokia (itse lopetin punaisen lihan käytön 15vsitten) makaronilaatikosta karjalanpaistiin,eikä pihvit enää muistuta kengänpohjia
- Organisoida kauppareissut joko kahden tai yhden lapsen kanssa ilman itkuporuraivareita vaikka ohitettaisiin karkkihylly 
- Julkisten liikennevälineiden käyttö on lastenleikkiä,jopa junareissu mummolaan on kaakunpala,suurkiitos leikkivaunulle.

-Päiväkotiin/kauppaan/uloslähtö ei muistuta aamuisinkaan taistelutannerta.Isosiskon kun muistaa huonoinakin aamuina motivoida pukemiseen "näytäppäs pikkusiskolle kuinka hienosti osaat pukea" 

-Vapaapäivinä sadesää/paukkuva pakkanen a.k.a sisäpäivä ei välttämättä aiheuta muksuissa totaalihepulia.
Lapsuusvuosien jälkeen olen oppinut leikkimään niin legoilla kuin nukeillakin. Leipominen,lukeminen ja tietenkin lastenohjelmat (vauhtiviikarit,mikki hiiren kerhotalo,muumit) pitää jälkikasvun suun hangon keksinä. (Samalla turvaa äipälle pienen kahvi/bloggailuhetken)¨

Kehitettävää
- Suhtautua zenmäisellä tyyneydellä keskustelupalstoihin,jossa noitavainotapaan kivitetään äitejä jotka toimivat päinvastaisesti kuin kirjoittajat itse.
- Sanoa itsellelleni olen riittävän hyvä äiti ilman sanoja "mutta" "ehkä"
- Naperon 4-vee synttärit lähenee,järjestää hieman isomman kaavan synttärit.Tänä vuonna sinne tulee myös Naperon kavereita.Apua.Kumpaa mahtaa jännittää enemmän,äitiä vai tytärtä?
- Edelliseen liittyen,Naperon kanssa olisi tarkoitus suoriutua kirppisreissusta kevään/kesän aikana.Tjeu Turkulaisille tai täällä vierailijoille pikkusiilin kirppis on aivan mahtava.Leveät käytävät,leikkinurkka isommille,sekä pääsääntöisesti siistejä edullisia tavaroita :)

25+5

Hämysti nimetty blogiotsikko ei kerro loppuvaiheen pallomahailusta,vaan lähestyvästä (no joo,vielä +9kk)
täyspyöreistä vuosista.
Kyllä,pakko se on myöntää itselleenkin


Minä täytän kolmekymmentä vuotta tänä vuonna!

Äitimaailmassa tunnen itseni kuitenkin vasta vaappuvaksi taaperoksi;
Työkokemusta vuodesta 2009,toinen työnanto 2011.
Perstuntumaa alkaa olemaaan niin uhmailussa,muonittamis,-hoiva,-vaatetuspuolella,eikä uudet "vaiheet" muksujen kasvussa saa paniikkikohtausta aikaan.
Mutta en taida vieläkään olla ihan oikeesti aikuinen.
Jammaan musiikin tahtiin tiskatessa/siivotessa,vaatekaappia päivitän gootti/rock kirppiksellä,ja ostan aina uuden Nemi sarjakuvan sen ilmestyessä.

Juniorille on varattu paikka isonsiskon hoitopaikasta toukokuusta lähtien,ja huomasin työhistoriaani selatessa että sielläkin puolella olen vasta noviisi.Pidempiä ja lyhyempiä sijaisuuksia enemmän ja vähemmän,ja valmistuin nykyiseen ammattiini vasta kolme vuotta sitten.

Tätä blogia kirjoittaessani silmäilen välillä vieressä touhuavia tyttöjä;
Isosisko katsoo pienemmän kanssa autot-kirjaa oikeasti sulassa sovussa.,ja se saa hymyn huulille.

Kriisi ohi taas kerran,on mulla aika mahtava perhe,ja eiköhän mun ikäni riitä tämän perheen matriarkaksi :)

Kotikokin oikotiet

Viikonloppu oli aika hulinaa.
Oli kylästelyä,automatkailua,fröbelin palikoiden keikka (ja siihen kuuluva levotonta odottelua) sekä lapsivapaa lauantai-sunnuntai yö a.k.a pieni hemmotteluhetki miehen kanssa kahelleen :)
Maanantai tuli taas liian aikaisin,joten helpotetaan edes kokkausta hivenen;

 Kolmen sipulin kerma,toimii törkeän hyvin makaroonilaatikossa sekä tonnikalapastassa,kastikkeena pihvien kanssa.Miehen lemppari possunsuikaleiden kera.

Creme bonjour cuisine,omat lempparit tatti-herkkusieni sekä  sipulisekoitus.Kastikkeeksi,perunamuusiin jne

Fond "du chef" niin kana kuin beef maku  meidän jääkaapin vakkareita.Saa kuivan riisinkin maistumaan muksuille :)

Aamusulkeiset

Otsikko viittaa armeijamaiseen järjestykseen aamulla,mutta se lähinnä taitaa koskea äitiä,ja osittain (35%)lapsia.

05.00 Metrin päästä kuuluu Juniorin kätinää,annan mehupullon millä saan ehkä ostettua tunnin (!!) aikaa torkkumiseen.
05.10 Isosisko herää ja könyää vieraan nukkumaan.

06.15 Miksi se ei n-u-k-u.Ei auta,pakko nousta ylös ja todeta että vaippa falskannut ja kaksi kirkasta silmää tuijottaa.

06.30 Aamupala muksuille,junior ei taaskaan huoli leipää vaan katsoo loukkaantuneena syöttötuolista.Maissinaksuja (niitä suolattomia&sokerittomia mitkä maistuu aikuisen suussa puulta,muksut tykkää)kehiin.
Itselle hätäisesti aamukahvi naamariin,muuten ei toimi,pysty,kykene .Olen kofeiinin orja

06.40 Napero katsoo aamun lastenohjelmia,Junior härvää ison purkin kanssa,missä leikkiruokia.Viime viikolla kunnianhimoisesti järjestin kaikki lelut oikeisiin laatikoihin.Onnistumisprosentti noin 75.
Kissalle ruokaa (samalla eilinen ruokakuppi tiskiin) Napero vie ylpeänä kupin kissalle.On se niin pieni suuri neiti.

07.00
Petaan tyttöjen pedit,haen hiusharjan Naperon huoneesta (samalla eiliset sukkahousut pyykkiin,puolet ruokaleluista oikeaan laatikoon) Harjaan,laitan ja pikaisesti omat hiukset ojennukseen (hiukset huutaa kampaajalle,viimeksi käynyt lokakuussa 2011)

07.15--->Törkeästi "omaa aikaa" ,bloggailua. Tytöt leikkii keskenään,kohta on taas maailmanloppu osaa 456.Osaa ne nätistikin leikkiä,molemmilla virtaa kuin pienillä apinoilla.

Ihankuin ne pyykit,petaukset sun muut eivät voisi odottaa muutamaa tuntia.Joten turhaa tässä valittelen kuinka kiireisiä aamut ovat :D

Junior 1v1kk

Se nukkuu poikittain sängyssä ja antaa meidän nukkua.
Hyvinä öinä 4,huonoina 2 tuntia yhtäsoittoa.Allergiatesteihin pääsyä odotellessa.
Siitäkin piti muodostaa sirkus,kun neuvolassa tarjottiin koko maitoskaalan läpikäymistä,aina kaksi viikkoa kerrallaan.
Miten vinetossa ne kuvittelee että se mahd.allergisoiva aines sinnittelee kropassa kaksi viikkoa,ja huudattaa öisinkin lasta?
Ei oon-tarjoaminen nostatti sen verran äitileijonaa minussa,että soitin suoraa päätä terveyskeskukseen ja väänsin ratakiskosta haluavani ajan enkä enää yhtään maitokokeilua.
Julkisen terveydenhuollon saaminen on kuin lottovoitto,jos sen saa alle kahden kuukauden jonottamisella.

Ja ei,meillä ei ole sitä ihanan kätevää vauvavakuutusta,joka aukeaisee ovet välittömästi niin alllergiatesteihin kuin muihin ei-pää-kainalossa vaadittaviin hoitoihin.

Mutta palataanpa takaisin junioriin,kohta vuosi ja kaksi kuukautta nuoreen taaperonalkuun.
Se osaa olla sohvalla ilman,ettei syöksy kamikazeena alas käyttäen pöydänkulmaa stopperina.
Ja fiksu se on,muistaa aina siinä istuessaan kurkottaa sohvatyynyjen taakse,olisiko kaukosäädin unohtunut sinne.

Shoppailureissut (shoppaaminen lasketaan kauppakeskuksen citymarket,mistä voi hurjina hetkinä äiti ostaa jopa uuden luomivärin) menee vielä suhteellisen kevyesti,kunhan on muonituspuoli hoidettu.
Tänään se kyllä veti kärsivä joutsen kohtauksen,kun olisi halunnut juosta holtittomasti ympäri eikä lähteä äipän mukana apteekkiin.

Sormiruokien ja nokkamukin käyttö sujuu valvovan silmän alla.Tippuvasta maidostaa kun saa äkkiä pikku puron,ja suun kapasiteettiä testattava tunkemalla puolikas sämpylä sinne

Mutta on se suloinen,kaikilla syrämillä ja hymiöillä.
Ottaa kaulasta kiinni ja sanoo "ai jai"
Päästää pienen "mmm" kun saa palikkalaatikon palikat oikeista koloista.Se sama "mmm" mitä äiti viljelee eri tilanteissa.Monkey see,monkey do

Sitä on niin helppo viihdyttää.
Eilen se oli ihan että "woooow,mä meen kertoo siskolle,isi on taikuri" ilmeellä,kun isäntä piilotti pallon käden sisään,ja "taikoi" sen takaisin.

Kauas ja kauemmaksi ollaan tultu siitä pikkuisestä pötkylästä,joka vaan nukkui ja söi.
<3

                                                              Nukutaan tyylillä!

Kumman kaa

Project mama heitti yleisen kumman kaa (ai että,se oli niin huippu sarja.Laatuviihdettä joko tyttöjen iltaan,tai miksei ihan omaan hemmotteluthetkeen.Punkkua ja suklaata unohtamatta ;) )


1. Synnytys vai rintatulehdus? 
Synnytys.Ainakin toisen tytsyn,kun kesti vaivaiset 4 tuntia ja risat.
2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?
Arskat voi onkia pihdeillä,oli tavaraa pöntössä eli ei.
3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?
Minä voinen korvata supon nestemäisellä panadolilla,koska suppoja meillä ei käytetä.Se on yksi pyrskähdys ja kiitos vaan,homman saa aloittaa alusta.Litku on helpompi laittaa,lääkeruiskua käyttäen.Ja silmätulehdus tarttuu,supon vaatima vaiva luultavasti ei
4. Lapsettoman ajan tissit ai vyötärö?
Vyötärö,tissit säästyneet suurimmilta vaurioilta
5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
Ei jumankekka,ei pysty.Mä valitsen itsekunnioituksen.
6. Punkku loppu vai suklaa loppu?
Punkkua menee sen verran harvoin,että sitä sitten on tarpeeksi oman tarpeen,joten punkku
7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
Helteinen muumimaa testattu viime kesänä,ei paha kun käy jätskillä viilentymässä
8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?
Räkätahra,vaatekaapista ei ihan heti mustat vaatteet lopu
9. Kunnon krapula vai noro?
Krapula,pahin kestää vain yhden päivän,noro useamman.
10. Jaxuhalit vai plussatuulet?
jAXUHALIT (wtf se ikinä tarkoittaakin..) plussatuulia ei tähän taloon enää tule.
11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?
Jalkahoito.Toisen mukulan synnyttyä olen oppinut tulemaan toimeen ilman (säännöllisiä) kuolapäikkyjä.Vartin puolikooma soffalla tekee ihmeitä tällä toleranssilla.

Ikägeneraattori

Kiitokset valeäiti ,sain ikägeneraattorista iän 12.
Näin kolmenkympin kriisin orastaessa on ihan mielenkiintoista palata orastavaan teini-ikään :D

Kun olin 12

Asuin
Harjavallassa,äidin ja siskon kanssa.Pienen pieni kirkonkylä,josta hyvä motivaatio lähteä isommille vesille.
Asuttiin omakotitalossa,siskon kanssa jaettiin yhteinen huone.Sinänsä hyvä juttu,koska siinä oppi jakamaan ja ottamaan toista edes hitusen huomioon.Ja omien tyttösten on turha haaveilla omista huoneista.Pääseepä viisastelmaan että silloin kun äiti oli tuon ikäinen..;)

Olin
Olin  koulukiusattu,mikä on tehnyt minusta sen mikä nyt olen.Kuitenkin onnistuin löytämään oman paikkani ankarassa esiteinien hierarkiassa.
Koulukiusaaminen on syvältä sieltä jostakin,ja kiusaajat pitäisi laittaa vastuuseen.Kyllä muutaman peruskouluvuoden jälkeen mukulat tietää mikä on kiusaamista ja mikä ei.Eikä vaan hymistelyä "lapset on lapsia"
Olin selviytyjä,joka päätti kahlata läpi peruskoulun vaikka hampaat irvessä,ja niin teinkin.
On niitä hyviäkin muistoja,isovanhemmat asuivat lähellä ja Mummola oli isolla M:llä.
Pieni onnellisuuden paikka isoine pihoineen ja omenapuineen.Saatoin kesken koulupäivän lähteä mummolaan minne oli aina tervetullut.Miss you both.

Tärkeintä elämässä oli

Ne muutamat kaverit,mummo ja pappa.Olin varmaan niitä harvoja tuonikäisiä,kun leikin vielä barbeilla sun muilla.

Halusin

Että kiusaaminen loppuisi.Muuttaminenkin kävi mielessä,mutta mummoa ja pappaa olisi tullut liian iso ikävä.

Pelkäsin

Kiusaajia,kotimatkaa koulusta kotiin.

Vertaistukea

Hui kamala,kun on ollut pitkän pitkä tauko blogin kirjottamisessa!
Jos joku (teko)syy pitäisi nyt lonkalta heittää,niin varmaan Hyvin Huonosti Nukutut Yöt.
Pienemmän tyttösen luona kun vuoron vieraillut vatsatauti,hampaiden puhkeaminen,kasvukivut ja lisäksi ne muut miljoonat pienet asiat mitkä kyllä sitten valvottavat sekä pientä että vanhempia.
Minulla on kunnianhimoinen haave,että jos viimeistään vuoden päästä saisi nukuttua yöt edes jokseenkin kunnolla.
Tahtomattaan sitä muitelee Naperon vauva-aikaa,se kun oli uninarkkari ja nukkua possotti heräämättä jopa 12 tunnin unia.Jos oli levottomia öitä,niin silloin oltiin oikeasti kipeitä.
Mutta no joo,jokainen on erilainen,alkoi vain yön tunteina tuntumaan että onkohan tuo juniori allerginen nukkumiselle?
Maitoallergiakin on poissuljettu,koska maitoa juodaan pitkin päivää ilman oireita,niin tuskinpa ne oireet pelkästään nousevat öisin.
Mutta siitä vertaistuesta,mikä on joko luksusta tai äitilähiön yksisarvinen,ollaan kuultu siitä mutta eipä ole meillä vieraillut.

Sain toiselta äidiltä kannustavia kommentteja,kun sosiaalisessa mediassa huhuilin nukuttujen öiden perään.
Heillä on kolmen lapsen pesue, ja meillä niin sanotusti "vaan" kaksi.
Se helpotuksen tunne,kun kuulee ja tietää että ei ole ainoa äiti maailmassa jolla on elin otsassa huonosti nukuttujen öiden jälkeen,joita ei ole yksi tai kaksi vaan jopa kymmeniä.

Minkä ihmeen aivopierun eilen taas sain,kun menin selailemaan äitien keskustelupalstoja,missä osa ihmetteli että miten lapset voi muka valvottaa,heidän perheessään piltit nukahtaa välittömästi ja että on kyllä täysin vanhempien syytä jos lapsi ei nukahda.Kävipäs syke taas korkealla,vaikka olen ajat sitten päättänyt pestä käteni moisista palstoista.

Ehdottaisinkin tälle kuukaudelle teemaa,vaikka ihan tulevan ystävänpäivän kunniaksi;
Kehu toista äitiä-päivä (äläkä unohda itseäsi)
Lyön vetoa,vaikka äiti olisi kuinka sinut itsensä ja äitiydensä kanssa,jokainen äiti on ainakin salaa mielissään.


Teema ei koske sitten niitä jotka omasta mielestään antavat kannustavia kommentteja (kyllä sinä jaksat kun olet äiti,omatpa ovat lapsesi) jotka pitäisi laissa kieltää
Jos et osaa sanoa mitään kannustavaa,pidä sitten suusi kiinni.


Kehun ei tarvitse olla vuolasta liirumlaarumia,vaan vaikkapa kannustava kommentti väsyneelle äidille,yksinäiselle äidille,huolestuneelle äidille,turhautuneelle äidille tai kenelle tahansa joka voisi kaivata pientä merkkiä siitä että hän on riittävän hyvä