Kuin silloin ennnen

Uusimmassa Iltasanomien nettiversiossa oli artikkeli siitä,milloin lapsen voi päästää yksin ulos leikkimään

Asia ei ole vielä meillä ajankohtainen,tytöt kun ovat vielä reippaasti alle kouluikäisiä.
Mutta ajatuksia se herätti.
Meillä lapset saa leikkiä vapaasti leikkipuistossa (no joo,Junioria täytyi eilen vahtia tarkemmin,se kun meinasi olla nokallaan koko ajan)
Esikoinen on kuin pieni marakatti,kiipeilee telineissä ja keinuu hurjia vauhteja.
Pitkin hampain olen sallinut sen myös kävellä muutaman metrin päässä minusta,kun osaa olla varovainen.Ylpeänä melkein pikkueskarilaisen äitinä tiedän,että se osaa katsoa molempiin suuntiin ennenkuin ylittää suojatien.
Silti äippä valvoo,koska kaikki autoilijat eivät osaa varoa pientä ihmistä,rattijuopoista puhumattakaan.Mitkä muuten saisivat saada isompia tuomioita.

Kyllä minäö katson pitkään,kun viisivuotiaat (ja jopa reippaasti alle) leikkivät pitkiä aikoja yksikseen puistoissa,pihalla tms.Ja vielä suhteellisen myöhään.Joskus saattaa jopa kahdeksan,yhdeksän aikaan näkyä pieniä leikkijöitä pihalla.Siihen aikaan meillä ollaan iltapuuhilla ja mennään nukkumaan.
Äidit ovat äideille susia,tiedän,mutta kun lapsen turvallisuus on kyseessä on se hieman eri asia kuin kiistellä kestovaipoista tai muista yhdentekevistä asioista.

Kasarilapsena muistan,kun sain eskarilaisena mennä noin puolen kilometrin päähän leikkipuistoon leikkimään yksin tai siskon kanssa,eikä se ollut ollenkaan kummallista.Siellä oli muitakin.
Järkeä oli päässä,tiesi että kotiin oli mentävä ajoissa,vieraisiin autoihin ei menty,ja metsään ei lähdetty vaeltamaan.
Mutta silloin oli oikeasti paremmin.Lapset sai leikkiä rauhassa jarattijuopot taisivat ajella jossain ihan muualla.
Nykyään en uskaltaisi (ainakaan vielä) päästää edes takapihalle leikkimään,koska sinne ei ole näköyhteyttä.Asumme kerrostalossa.

Esikoisella on koulunalkuun vielä rapiat kaksi vuotta aikaa,ja tarkoitus olisi että viimeisenä päiväkotivuotena saisi kulkea joskus matkan yksin (etupihaltamme näkee suoraan päiväkotiin,matkaa siis noin 200 metriä)

Lapsia voi suojella olematta ylihysteerinen,neuroottinen psykoäiti,joka sulkee lapset kuplamuoviin ja on ihan ihmeissään kun on kasvattanut uuden uusavuttoman sukupolven joka soittaa poliisit paikalle jos naapuri sanoo moi.
Mutta tosiasia on,että maailma on muuttunut ja vanhemmat sekä lapset sen matkassa. 
En laske lapsia (vielä) yksin ulos,mutta en silti pidä heitä sisällä "jotta mitään ei satu"

Aikuiset ovat muuttuneet julmemmiksi,jopa juuri niiden,joista lapset katsovat mallia.