Kiitokset valeäiti ,sain ikägeneraattorista iän 12.
Näin kolmenkympin kriisin orastaessa on ihan mielenkiintoista palata orastavaan teini-ikään :D
Kun olin 12
Asuin
Harjavallassa,äidin ja siskon kanssa.Pienen pieni kirkonkylä,josta hyvä motivaatio lähteä isommille vesille.
Asuttiin omakotitalossa,siskon kanssa jaettiin yhteinen huone.Sinänsä hyvä juttu,koska siinä oppi jakamaan ja ottamaan toista edes hitusen huomioon.Ja omien tyttösten on turha haaveilla omista huoneista.Pääseepä viisastelmaan että silloin kun äiti oli tuon ikäinen..;)
Olin
Olin koulukiusattu,mikä on tehnyt minusta sen mikä nyt olen.Kuitenkin onnistuin löytämään oman paikkani ankarassa esiteinien hierarkiassa.
Koulukiusaaminen on syvältä sieltä jostakin,ja kiusaajat pitäisi laittaa vastuuseen.Kyllä muutaman peruskouluvuoden jälkeen mukulat tietää mikä on kiusaamista ja mikä ei.Eikä vaan hymistelyä "lapset on lapsia"
Olin selviytyjä,joka päätti kahlata läpi peruskoulun vaikka hampaat irvessä,ja niin teinkin.
On niitä hyviäkin muistoja,isovanhemmat asuivat lähellä ja Mummola oli isolla M:llä.
Pieni onnellisuuden paikka isoine pihoineen ja omenapuineen.Saatoin kesken koulupäivän lähteä mummolaan minne oli aina tervetullut.Miss you both.
Tärkeintä elämässä oli
Ne muutamat kaverit,mummo ja pappa.Olin varmaan niitä harvoja tuonikäisiä,kun leikin vielä barbeilla sun muilla.
Halusin
Että kiusaaminen loppuisi.Muuttaminenkin kävi mielessä,mutta mummoa ja pappaa olisi tullut liian iso ikävä.
Pelkäsin
Kiusaajia,kotimatkaa koulusta kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti