Autiolla saarella

Perjantaina iski kännykkäriippuvaiselle äidille paniikki,;puhelin päätti sanoa sopimuksensa irti noin tuntia ennen Naperon hakemista päiväkodista.
Kosketusnäyttö,muka niin kiva ja kätevä lakkasi tottelemasta komentoja (iskiköhän sillekin uhmaikä)
Lievää paniikin lietsontaa.
Jos naperolle sattuukin jotakin tunnin aikana päiväkodissa.
Ai niin joo,onhan niillä miehen puhelinnumero.
Mutta jos se ei kuule kun puhelin soi,niin napero viedään lastenkotiin odottamaan.
Ai niin joo,pk menee kiinni viideltä ja haen Naperon kolmelta.
Mutta jos miehelle sattuu jotakin kotimatkalla,eikä varavarahakijaakaan saada kiinni.
Ai niin joo,pk:n hoitotädin osaa käyttää maalaisjärkeä.

Kaikki oli kuitenkin ok,miehelle ei oltu soitettu äkillisen sairastumisen/loukkaantumisen vuoksi pk:sta.
Lainapuelin löytyi,mutta tuli silti myöntämäntön sniif,kun oman puhelimen mukana meni tytöistä juuri ne kuvat mitä en ollut ehtinyt siirtää koneelle.
Pakko se on myöntää,kännykkään on kasvanut kiinni.Jo pari tuntia ilman tuli "autiosaari" syndrooma.
Muutenkin,uuden puhelimen hankittuani tuli musiikkisoittimesta (luksus shoppailu/kauppareissut yksin) sekä kamerasta (fb kirppisten suurkuluttaja) tullut tuikitrpeellisia.

Eihän ne mitään nykyään kestä.
V.1998 saatuani ensimmäisen kännyn,se painoi kuin puolikas tiiliskivi ja sai pudottaa sen vaikka betonilattialle niin korkeintaan kuoret lähti.
Nykyisen entisen luurini malli taisi ottaa itseensä loputtomista pudotteluista (lapset) kastumisista (huolimaton tiskari ja Suomen sää) sekä ylipäätänsä tahmatassujen käsittelystä (taas ne lapset,tai oli mulla kai kerran hiusväriä käsissä)

Uusi puhelin tilattu,ja toivon että tämänkertainen pyhä päätökseni pitää siinä kapulassa lukee sitten K-18