Kuin silloin ennnen

Uusimmassa Iltasanomien nettiversiossa oli artikkeli siitä,milloin lapsen voi päästää yksin ulos leikkimään

Asia ei ole vielä meillä ajankohtainen,tytöt kun ovat vielä reippaasti alle kouluikäisiä.
Mutta ajatuksia se herätti.
Meillä lapset saa leikkiä vapaasti leikkipuistossa (no joo,Junioria täytyi eilen vahtia tarkemmin,se kun meinasi olla nokallaan koko ajan)
Esikoinen on kuin pieni marakatti,kiipeilee telineissä ja keinuu hurjia vauhteja.
Pitkin hampain olen sallinut sen myös kävellä muutaman metrin päässä minusta,kun osaa olla varovainen.Ylpeänä melkein pikkueskarilaisen äitinä tiedän,että se osaa katsoa molempiin suuntiin ennenkuin ylittää suojatien.
Silti äippä valvoo,koska kaikki autoilijat eivät osaa varoa pientä ihmistä,rattijuopoista puhumattakaan.Mitkä muuten saisivat saada isompia tuomioita.

Kyllä minäö katson pitkään,kun viisivuotiaat (ja jopa reippaasti alle) leikkivät pitkiä aikoja yksikseen puistoissa,pihalla tms.Ja vielä suhteellisen myöhään.Joskus saattaa jopa kahdeksan,yhdeksän aikaan näkyä pieniä leikkijöitä pihalla.Siihen aikaan meillä ollaan iltapuuhilla ja mennään nukkumaan.
Äidit ovat äideille susia,tiedän,mutta kun lapsen turvallisuus on kyseessä on se hieman eri asia kuin kiistellä kestovaipoista tai muista yhdentekevistä asioista.

Kasarilapsena muistan,kun sain eskarilaisena mennä noin puolen kilometrin päähän leikkipuistoon leikkimään yksin tai siskon kanssa,eikä se ollut ollenkaan kummallista.Siellä oli muitakin.
Järkeä oli päässä,tiesi että kotiin oli mentävä ajoissa,vieraisiin autoihin ei menty,ja metsään ei lähdetty vaeltamaan.
Mutta silloin oli oikeasti paremmin.Lapset sai leikkiä rauhassa jarattijuopot taisivat ajella jossain ihan muualla.
Nykyään en uskaltaisi (ainakaan vielä) päästää edes takapihalle leikkimään,koska sinne ei ole näköyhteyttä.Asumme kerrostalossa.

Esikoisella on koulunalkuun vielä rapiat kaksi vuotta aikaa,ja tarkoitus olisi että viimeisenä päiväkotivuotena saisi kulkea joskus matkan yksin (etupihaltamme näkee suoraan päiväkotiin,matkaa siis noin 200 metriä)

Lapsia voi suojella olematta ylihysteerinen,neuroottinen psykoäiti,joka sulkee lapset kuplamuoviin ja on ihan ihmeissään kun on kasvattanut uuden uusavuttoman sukupolven joka soittaa poliisit paikalle jos naapuri sanoo moi.
Mutta tosiasia on,että maailma on muuttunut ja vanhemmat sekä lapset sen matkassa. 
En laske lapsia (vielä) yksin ulos,mutta en silti pidä heitä sisällä "jotta mitään ei satu"

Aikuiset ovat muuttuneet julmemmiksi,jopa juuri niiden,joista lapset katsovat mallia.

Monkey see ,monkey do

Tämä äiti voi nyt taputtaa itselleen,ainakin ihan pienesti.
Naperon mummi muutama kuukausi sitten alkoi ostamaan sille Miina ja Manu kirjoja,ja kiitos huutonetin,voi myös hieman pienituloisempi äippä jatkaa perinnettä.
Miina ja Manu lääkärissä on tämän hetken ykkösjuttu,ja Napero on alkanut motivoitumaan "kohta" tuleva 4v neuvolareissua varten.
Se kertaa pari kertaa päivässä,kuinka Miina meni neuvolaan,se rokotettiin,ja että se ei sattunut.
Siis sama lapsi,joka pari viikkoa sitten ei olisi millään antanut mitata itseään kotona.(ennekuin rohkaistiin tarpeeksi.)
Naperolla on kyllä ihan syystä lekuripelko,kiitos aikoinaan yli vuoden kestäneen korvatluehduskierteen.
Ja sen sa*tanan hoitsun irvikuvan,joka otti verinäytteen niin että verta oikeasti roiskui.Olisi muuten roiskunut hoitajalta itsestään,ellei Napero olisi istunut sylissäni.
Että terveisiä vaan oulun päivystykseen,kiitos muutaman erittäin amatöörimäisen hoitajan lapsellani on lääkäripelko.

Mutta joo,takaisin aiheeseen.
Voin lämpimästi suositella Miina ja Manu kirjasarjaa,ainakin tällä hetkellä Napero oikein odottaa neuvolaan menoa.
Miinan ja Manun käytöskirja menee hyvälle kakkossijalle,siitä oli hyvä muistuttaa aina välillä.
Ja Napero muistaa,se eilen muistutti että ahneus on rumaa,kun tarjolla oli korvapuusteja.

Napero on muutenkin kasvanut lyhyessä ajassa niin monella (hellyyttävälläkin) tavalla.
Sen pikkuvanhat tokaisut saa äidille hangonkeksin naamaan,viimeksi kun piirsin sille perhosen "äiti mä olen ylpeä sinusta"
Torstaina kun hain sen päiväkodista,se sanoi oikein kirkkaalla äänellä "minä käyttäydyn kiltisti kotona tänään" Sniif.

Sitten taas kun kotiudutaan tarhasta,ne menee Juniorin kanssa kuin Majakka ja Perävaunu,kikattaa,leikkii piiloa,kiusaa toisiaan,kiljuvat ja tekevät välillä toisinsa hulluiksi.
Meillä on nykyään kaksi iltahepulilaista.

Monkey see,monkey do,toisia apinoimalla kasvaa niin vauvat,taaperot kuin isommatkin lapset.
Lasten vilpittömyydestä taas voisi moni aikuinenkin ottaa mallia :)

Ikea syndrooma

Vaikka keväästä ei ole kuin pieni pilkahdus havaittavissa,suunnittelen jo kovasti Juniorin muuttoa Naperon huoneeseen.
Kyllä,olen päättänyt että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen olisi tiedossa lapsivapaa makkuri ilman minisänkyä,vaippapaketteja ja lelukasoja.
Muutenkin koko makkuri on muutosta saakka ollut epämääräinen nukkumistila täynnä sitä sun tätä (like rest of the house)
mutta unelmana olisi kaunis,kätevä ja toimiva kokonaisuus

Täysremontista kun on turha haaveilla,niin kiitos ikean,mahdollisuuksia on myös pienemmällä budjetilla (ja silti se pienikin tuntuu isolta lovelta,kiitos aivan mahdottoman ison Kelan tuen "kotona makoilevalla" kotiäipälle)

Joten tässäpä pientä fiilistelyä kesälle 2013

Peili.Must have

Kaksi kappaletta näitä pieniä yöpöytiä (on muuten ensimmäinen kerta kun suunnittelen pinkkiä sisustukseen)

Väh.pari tällästä suuremoaa seinätarraa

Vaateteline näteille vaatteille.Onhan sitä tullut pyörittyä  huutiksessa &goottikirpulla facessa

Autiolla saarella

Perjantaina iski kännykkäriippuvaiselle äidille paniikki,;puhelin päätti sanoa sopimuksensa irti noin tuntia ennen Naperon hakemista päiväkodista.
Kosketusnäyttö,muka niin kiva ja kätevä lakkasi tottelemasta komentoja (iskiköhän sillekin uhmaikä)
Lievää paniikin lietsontaa.
Jos naperolle sattuukin jotakin tunnin aikana päiväkodissa.
Ai niin joo,onhan niillä miehen puhelinnumero.
Mutta jos se ei kuule kun puhelin soi,niin napero viedään lastenkotiin odottamaan.
Ai niin joo,pk menee kiinni viideltä ja haen Naperon kolmelta.
Mutta jos miehelle sattuu jotakin kotimatkalla,eikä varavarahakijaakaan saada kiinni.
Ai niin joo,pk:n hoitotädin osaa käyttää maalaisjärkeä.

Kaikki oli kuitenkin ok,miehelle ei oltu soitettu äkillisen sairastumisen/loukkaantumisen vuoksi pk:sta.
Lainapuelin löytyi,mutta tuli silti myöntämäntön sniif,kun oman puhelimen mukana meni tytöistä juuri ne kuvat mitä en ollut ehtinyt siirtää koneelle.
Pakko se on myöntää,kännykkään on kasvanut kiinni.Jo pari tuntia ilman tuli "autiosaari" syndrooma.
Muutenkin,uuden puhelimen hankittuani tuli musiikkisoittimesta (luksus shoppailu/kauppareissut yksin) sekä kamerasta (fb kirppisten suurkuluttaja) tullut tuikitrpeellisia.

Eihän ne mitään nykyään kestä.
V.1998 saatuani ensimmäisen kännyn,se painoi kuin puolikas tiiliskivi ja sai pudottaa sen vaikka betonilattialle niin korkeintaan kuoret lähti.
Nykyisen entisen luurini malli taisi ottaa itseensä loputtomista pudotteluista (lapset) kastumisista (huolimaton tiskari ja Suomen sää) sekä ylipäätänsä tahmatassujen käsittelystä (taas ne lapset,tai oli mulla kai kerran hiusväriä käsissä)

Uusi puhelin tilattu,ja toivon että tämänkertainen pyhä päätökseni pitää siinä kapulassa lukee sitten K-18

Haasteellista pohdintaa

Tulipas tässä "omalla luppoajalla" selailtua eri blogeja,mistä löytyi kutkuttavia haasteita tyyliin kumman kaa tai kymmenen kyssäriä. Piti ihan itsekin istahtaa ja miettiä että kummasta elintärkeästä luopuisi kahvinkeittimestä tai pyykinpesukoneesta.
Niin sitä on vaan pilalle hemmoteltu,koneellistettu äiti,joka saisi elämää pienemmän hepulin jos jompikumpi posahtaisi.
Entäpä sitten jos läppäri tai kännykkä hajoaisi,hui kauhia.

Joten liirumlaarum,tässäpä kanssasisarille oma kyselyni :)


1.Uhmaraivokohtaus kaupan karkkihyllyllä vai bussissa?
2.Kesken pitkien pyhien tiskiaine/konetiskiaine vai pyykinpesuaine loppuu?
3.Tutista vai tuttipullosta/tissistä vieroittaminen?
4.Mistä voisit luopua vuodeksi; wc:n/kylppärin lukosta,imurista vai mikrosta?
5.4-vuotiaan vuositarkastus neuvolassa vai 3-vuotiaan hammashoitolakäynti?
6.Myöhästyneen bussin odottelu  vai kilometrin kotimatka väsyneen taaperon kanssa?
7.Kiireinen lähtö aamulla päiväkotiin vai iltahepulit?

Ja haaste lähtee valeäiti  sekä maladajamama.blogspot.fi

Helppoa&Herkullista

Laitetaanpa yksi kappale ruokabloggailua,muonitusuoli kun kuuluu tehtävänkuvaan.
Tässäpä parit simppelit,meidän pesueen suosikit :)

Tonnikalarisottto

n.4 syöjälle

3dl riisiä

Kastike

1 prk tonnikalapaloja öljyssä
2 dl kuohukermaa
currya,paprikamaustetta ja suolaa

Paista tonnikala kasarissa,anna hetken hautua mausteiden kanssa ennenkuin lisäät kuohukerman.
Sitten vain keitetyt riisit sekaan,ja valmista on :)
Helppo,nopea risotto joka palvelee jo toista sukupolvea.Kiitos mutsi <3

Kuvaa ei saatavilla,kerettiin jo syödä ;)

Viljaporsaan uuniliha&kermaperunat
Isompaan nälkään,4-6 syöjälle

Pirkka viljaporsaan uuniliha (uunissa nyt 0,944 kg)
5dl vettä
1 cef fondue beef annoskiekko
babyporkkanoita
sipulia
suolaa
mustapippuria

Perunasipulisekoitus 1pss
creme cuisine sipulisekoitus

Suolaa ja mausta paisti ennen uuniin laittoa
Sekoita cef fondue beef  noin puoleen litraan vettä,kaada vesi kannelliseen uunivuokaan.Lisää maustettu uuniliha,babyporkkanat ja sipuli.

Hauduta paisti uunissa 2h 150c (tietenkin riippuu uunissa,meillä tämä on just passeli aika) Anna olla ilman kantta noin puolisen tuntia aluksi,sitten kansi päälle.

Paista perunasipulisekoitus  paistinpannulla,lisää reilu kerros cre cuisine sipulisekoitusta sekä suolaa,ja anna hautua.

Perjantai-illan huumaa

Kauas ollaan matkattu lapsettomista,sinkkuaikojen perjantai-illoista,kun koti oli kämppä,limppari oli siideriä ja rokki soi (tjeu,kyllä se vieläkin.Eilen viimeksi Knackin "My Sharona" sekä Uniklubin "Haudattu")

Tässä kuvakooste muutamasta perjantaista :)

Tytöt sisusti lastenhuoneen "art kaaos" tyyliin

Kato,joku jännä tahra-leikki

Hei me leikittiin myös olkkarissa!

Ja lopuksi pieni leluvinkkinen 

Huutiksesta ostettu Fisher pricen vaappuva/soiva pingviini.Megasuosio!

Jouluksi saatu "pallomeri"Sisällä 60 muovista palloa (kapasiteetti tällä hetkellä 20,loput sohvan alla)

Kotiäidin CV

Otinpa härkää sarvista,ja lähetin hakemuksen Turun ammattikorkeaan.

Edellisestä yhteishausta taitaa olla ainakin 10 vuotta,joten tuli hämmentävä lintu vai kala efekti;
Kohta kolmekymppinen kahden lapsen äiti,avovaimo,nykyinen kotiäiti,entinen keikkatyöläinen
hakemalla hakee itsensä koulun penkille.

Tosin viime vuonna hakijoita oli noin 400,ja sisälle pääsi 43 että empä menisi lottoamaan itseni puolesta,mutta nyt on ainakin haettu niin ei tarvitse myöhemmin harmitella.

Keväällä koittavaan mahdolliseen työhönpaluuseen (ainakin keikkatyön merkeissä) on tullut päivitetty CV (paitsi en vinetossa löydä kaikkia työtodistuksia) niin voiin samalla päivittää huonopalkkaisimman mutta sitäkin haasteellisemman ammatin CV:ni,joten tässäp tulee

KOTIÄIDIN CV
Eli mitä on opittu enemmän tai vähemmän kantapaään kautta 4 vuodessa

- Kääntämään kylkeä jos sivuvaunusta kuuluu pientä kätinää,minitaapero näkee vain unta.
-  Lääkitsemään lapsukaiset ruutalla niin,ettei lääkeaine ole kohta ak:n käsivarsilla ja taaperon rinnuksilla (kuka muuten on suunnitellut nestemäiset lääkkeet,aivan järkyttävän tahmaisia??)
- Osaan tehdä ihan kelpo liharuokia (itse lopetin punaisen lihan käytön 15vsitten) makaronilaatikosta karjalanpaistiin,eikä pihvit enää muistuta kengänpohjia
- Organisoida kauppareissut joko kahden tai yhden lapsen kanssa ilman itkuporuraivareita vaikka ohitettaisiin karkkihylly 
- Julkisten liikennevälineiden käyttö on lastenleikkiä,jopa junareissu mummolaan on kaakunpala,suurkiitos leikkivaunulle.

-Päiväkotiin/kauppaan/uloslähtö ei muistuta aamuisinkaan taistelutannerta.Isosiskon kun muistaa huonoinakin aamuina motivoida pukemiseen "näytäppäs pikkusiskolle kuinka hienosti osaat pukea" 

-Vapaapäivinä sadesää/paukkuva pakkanen a.k.a sisäpäivä ei välttämättä aiheuta muksuissa totaalihepulia.
Lapsuusvuosien jälkeen olen oppinut leikkimään niin legoilla kuin nukeillakin. Leipominen,lukeminen ja tietenkin lastenohjelmat (vauhtiviikarit,mikki hiiren kerhotalo,muumit) pitää jälkikasvun suun hangon keksinä. (Samalla turvaa äipälle pienen kahvi/bloggailuhetken)¨

Kehitettävää
- Suhtautua zenmäisellä tyyneydellä keskustelupalstoihin,jossa noitavainotapaan kivitetään äitejä jotka toimivat päinvastaisesti kuin kirjoittajat itse.
- Sanoa itsellelleni olen riittävän hyvä äiti ilman sanoja "mutta" "ehkä"
- Naperon 4-vee synttärit lähenee,järjestää hieman isomman kaavan synttärit.Tänä vuonna sinne tulee myös Naperon kavereita.Apua.Kumpaa mahtaa jännittää enemmän,äitiä vai tytärtä?
- Edelliseen liittyen,Naperon kanssa olisi tarkoitus suoriutua kirppisreissusta kevään/kesän aikana.Tjeu Turkulaisille tai täällä vierailijoille pikkusiilin kirppis on aivan mahtava.Leveät käytävät,leikkinurkka isommille,sekä pääsääntöisesti siistejä edullisia tavaroita :)

25+5

Hämysti nimetty blogiotsikko ei kerro loppuvaiheen pallomahailusta,vaan lähestyvästä (no joo,vielä +9kk)
täyspyöreistä vuosista.
Kyllä,pakko se on myöntää itselleenkin


Minä täytän kolmekymmentä vuotta tänä vuonna!

Äitimaailmassa tunnen itseni kuitenkin vasta vaappuvaksi taaperoksi;
Työkokemusta vuodesta 2009,toinen työnanto 2011.
Perstuntumaa alkaa olemaaan niin uhmailussa,muonittamis,-hoiva,-vaatetuspuolella,eikä uudet "vaiheet" muksujen kasvussa saa paniikkikohtausta aikaan.
Mutta en taida vieläkään olla ihan oikeesti aikuinen.
Jammaan musiikin tahtiin tiskatessa/siivotessa,vaatekaappia päivitän gootti/rock kirppiksellä,ja ostan aina uuden Nemi sarjakuvan sen ilmestyessä.

Juniorille on varattu paikka isonsiskon hoitopaikasta toukokuusta lähtien,ja huomasin työhistoriaani selatessa että sielläkin puolella olen vasta noviisi.Pidempiä ja lyhyempiä sijaisuuksia enemmän ja vähemmän,ja valmistuin nykyiseen ammattiini vasta kolme vuotta sitten.

Tätä blogia kirjoittaessani silmäilen välillä vieressä touhuavia tyttöjä;
Isosisko katsoo pienemmän kanssa autot-kirjaa oikeasti sulassa sovussa.,ja se saa hymyn huulille.

Kriisi ohi taas kerran,on mulla aika mahtava perhe,ja eiköhän mun ikäni riitä tämän perheen matriarkaksi :)

Kotikokin oikotiet

Viikonloppu oli aika hulinaa.
Oli kylästelyä,automatkailua,fröbelin palikoiden keikka (ja siihen kuuluva levotonta odottelua) sekä lapsivapaa lauantai-sunnuntai yö a.k.a pieni hemmotteluhetki miehen kanssa kahelleen :)
Maanantai tuli taas liian aikaisin,joten helpotetaan edes kokkausta hivenen;

 Kolmen sipulin kerma,toimii törkeän hyvin makaroonilaatikossa sekä tonnikalapastassa,kastikkeena pihvien kanssa.Miehen lemppari possunsuikaleiden kera.

Creme bonjour cuisine,omat lempparit tatti-herkkusieni sekä  sipulisekoitus.Kastikkeeksi,perunamuusiin jne

Fond "du chef" niin kana kuin beef maku  meidän jääkaapin vakkareita.Saa kuivan riisinkin maistumaan muksuille :)