torstai 28. helmikuuta 2013

Aamusulkeiset


Otsikko viittaa armeijamaiseen järjestykseen aamulla,mutta se lähinnä taitaa koskea äitiä,ja osittain (35%)lapsia.

05.00 Metrin päästä kuuluu Juniorin kätinää,annan mehupullon millä saan ehkä ostettua tunnin (!!) aikaa torkkumiseen.
05.10 Isosisko herää ja könyää vieraan nukkumaan.

06.15 Miksi se ei n-u-k-u.Ei auta,pakko nousta ylös ja todeta että vaippa falskannut ja kaksi kirkasta silmää tuijottaa.

06.30 Aamupala muksuille,junior ei taaskaan huoli leipää vaan katsoo loukkaantuneena syöttötuolista.Maissinaksuja (niitä suolattomia&sokerittomia mitkä maistuu aikuisen suussa puulta,muksut tykkää)kehiin.
Itselle hätäisesti aamukahvi naamariin,muuten ei toimi,pysty,kykene .Olen kofeiinin orja

06.40 Napero katsoo aamun lastenohjelmia,Junior härvää ison purkin kanssa,missä leikkiruokia.Viime viikolla kunnianhimoisesti järjestin kaikki lelut oikeisiin laatikoihin.Onnistumisprosentti noin 75.
Kissalle ruokaa (samalla eilinen ruokakuppi tiskiin) Napero vie ylpeänä kupin kissalle.On se niin pieni suuri neiti.

07.00
Petaan tyttöjen pedit,haen hiusharjan Naperon huoneesta (samalla eiliset sukkahousut pyykkiin,puolet ruokaleluista oikeaan laatikoon) Harjaan,laitan ja pikaisesti omat hiukset ojennukseen (hiukset huutaa kampaajalle,viimeksi käynyt lokakuussa 2011)

07.15--->Törkeästi "omaa aikaa" ,bloggailua. Tytöt leikkii keskenään,kohta on taas maailmanloppu osaa 456.Osaa ne nätistikin leikkiä,molemmilla virtaa kuin pienillä apinoilla.

Ihankuin ne pyykit,petaukset sun muut eivät voisi odottaa muutamaa tuntia.Joten turhaa tässä valittelen kuinka kiireisiä aamut ovat :D

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Junior 1v1kk


Se nukkuu poikittain sängyssä ja antaa meidän nukkua.
Hyvinä öinä 4,huonoina 2 tuntia yhtäsoittoa.Allergiatesteihin pääsyä odotellessa.
Siitäkin piti muodostaa sirkus,kun neuvolassa tarjottiin koko maitoskaalan läpikäymistä,aina kaksi viikkoa kerrallaan.
Miten vinetossa ne kuvittelee että se mahd.allergisoiva aines sinnittelee kropassa kaksi viikkoa,ja huudattaa öisinkin lasta?
Ei oon-tarjoaminen nostatti sen verran äitileijonaa minussa,että soitin suoraa päätä terveyskeskukseen ja väänsin ratakiskosta haluavani ajan enkä enää yhtään maitokokeilua.
Julkisen terveydenhuollon saaminen on kuin lottovoitto,jos sen saa alle kahden kuukauden jonottamisella.

Ja ei,meillä ei ole sitä ihanan kätevää vauvavakuutusta,joka aukeaisee ovet välittömästi niin alllergiatesteihin kuin muihin ei-pää-kainalossa vaadittaviin hoitoihin.

Mutta palataanpa takaisin junioriin,kohta vuosi ja kaksi kuukautta nuoreen taaperonalkuun.
Se osaa olla sohvalla ilman,ettei syöksy kamikazeena alas käyttäen pöydänkulmaa stopperina.
Ja fiksu se on,muistaa aina siinä istuessaan kurkottaa sohvatyynyjen taakse,olisiko kaukosäädin unohtunut sinne.

Shoppailureissut (shoppaaminen lasketaan kauppakeskuksen citymarket,mistä voi hurjina hetkinä äiti ostaa jopa uuden luomivärin) menee vielä suhteellisen kevyesti,kunhan on muonituspuoli hoidettu.
Tänään se kyllä veti kärsivä joutsen kohtauksen,kun olisi halunnut juosta holtittomasti ympäri eikä lähteä äipän mukana apteekkiin.

Sormiruokien ja nokkamukin käyttö sujuu valvovan silmän alla.Tippuvasta maidostaa kun saa äkkiä pikku puron,ja suun kapasiteettiä testattava tunkemalla puolikas sämpylä sinne

Mutta on se suloinen,kaikilla syrämillä ja hymiöillä.
Ottaa kaulasta kiinni ja sanoo "ai jai"
Päästää pienen "mmm" kun saa palikkalaatikon palikat oikeista koloista.Se sama "mmm" mitä äiti viljelee eri tilanteissa.Monkey see,monkey do

Sitä on niin helppo viihdyttää.
Eilen se oli ihan että "woooow,mä meen kertoo siskolle,isi on taikuri" ilmeellä,kun isäntä piilotti pallon käden sisään,ja "taikoi" sen takaisin.

Kauas ja kauemmaksi ollaan tultu siitä pikkuisestä pötkylästä,joka vaan nukkui ja söi.
<3

                                                              Nukutaan tyylillä!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kumman kaa

Project mama heitti yleisen kumman kaa (ai että,se oli niin huippu sarja.Laatuviihdettä joko tyttöjen iltaan,tai miksei ihan omaan hemmotteluthetkeen.Punkkua ja suklaata unohtamatta ;) )


1. Synnytys vai rintatulehdus? 
Synnytys.Ainakin toisen tytsyn,kun kesti vaivaiset 4 tuntia ja risat.
2. Aurinkolasit vessanpöntössä vai luottokortti jääkaapin alla?
Arskat voi onkia pihdeillä,oli tavaraa pöntössä eli ei.
3. Kersalle silmätulehdusvoide molempiin silmiin vai suppo keskellä yötä?
Minä voinen korvata supon nestemäisellä panadolilla,koska suppoja meillä ei käytetä.Se on yksi pyrskähdys ja kiitos vaan,homman saa aloittaa alusta.Litku on helpompi laittaa,lääkeruiskua käyttäen.Ja silmätulehdus tarttuu,supon vaatima vaiva luultavasti ei
4. Lapsettoman ajan tissit ai vyötärö?
Vyötärö,tissit säästyneet suurimmilta vaurioilta
5. Juhana Vartiainen vai Jyri Häkämies?
Ei jumankekka,ei pysty.Mä valitsen itsekunnioituksen.
6. Punkku loppu vai suklaa loppu?
Punkkua menee sen verran harvoin,että sitä sitten on tarpeeksi oman tarpeen,joten punkku
7. Helteinen muumimaailma vai jäinen hiekkalaatikko?
Helteinen muumimaa testattu viime kesänä,ei paha kun käy jätskillä viilentymässä
8. Räkätahra mustassa neuletakissa vai kakkaa sormuksen alla?
Räkätahra,vaatekaapista ei ihan heti mustat vaatteet lopu
9. Kunnon krapula vai noro?
Krapula,pahin kestää vain yhden päivän,noro useamman.
10. Jaxuhalit vai plussatuulet?
jAXUHALIT (wtf se ikinä tarkoittaakin..) plussatuulia ei tähän taloon enää tule.
11. Tunnin kuolapäikkärit vai ilmainen jalkahoito?
Jalkahoito.Toisen mukulan synnyttyä olen oppinut tulemaan toimeen ilman (säännöllisiä) kuolapäikkyjä.Vartin puolikooma soffalla tekee ihmeitä tällä toleranssilla.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Ikägeneraattori

Kiitokset valeäiti ,sain ikägeneraattorista iän 12.
Näin kolmenkympin kriisin orastaessa on ihan mielenkiintoista palata orastavaan teini-ikään :D

Kun olin 12

Asuin
Harjavallassa,äidin ja siskon kanssa.Pienen pieni kirkonkylä,josta hyvä motivaatio lähteä isommille vesille.
Asuttiin omakotitalossa,siskon kanssa jaettiin yhteinen huone.Sinänsä hyvä juttu,koska siinä oppi jakamaan ja ottamaan toista edes hitusen huomioon.Ja omien tyttösten on turha haaveilla omista huoneista.Pääseepä viisastelmaan että silloin kun äiti oli tuon ikäinen..;)

Olin
Olin  koulukiusattu,mikä on tehnyt minusta sen mikä nyt olen.Kuitenkin onnistuin löytämään oman paikkani ankarassa esiteinien hierarkiassa.
Koulukiusaaminen on syvältä sieltä jostakin,ja kiusaajat pitäisi laittaa vastuuseen.Kyllä muutaman peruskouluvuoden jälkeen mukulat tietää mikä on kiusaamista ja mikä ei.Eikä vaan hymistelyä "lapset on lapsia"
Olin selviytyjä,joka päätti kahlata läpi peruskoulun vaikka hampaat irvessä,ja niin teinkin.
On niitä hyviäkin muistoja,isovanhemmat asuivat lähellä ja Mummola oli isolla M:llä.
Pieni onnellisuuden paikka isoine pihoineen ja omenapuineen.Saatoin kesken koulupäivän lähteä mummolaan minne oli aina tervetullut.Miss you both.

Tärkeintä elämässä oli

Ne muutamat kaverit,mummo ja pappa.Olin varmaan niitä harvoja tuonikäisiä,kun leikin vielä barbeilla sun muilla.

Halusin

Että kiusaaminen loppuisi.Muuttaminenkin kävi mielessä,mutta mummoa ja pappaa olisi tullut liian iso ikävä.

Pelkäsin

Kiusaajia,kotimatkaa koulusta kotiin.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Vertaistukea

Hui kamala,kun on ollut pitkän pitkä tauko blogin kirjottamisessa!
Jos joku (teko)syy pitäisi nyt lonkalta heittää,niin varmaan Hyvin Huonosti Nukutut Yöt.
Pienemmän tyttösen luona kun vuoron vieraillut vatsatauti,hampaiden puhkeaminen,kasvukivut ja lisäksi ne muut miljoonat pienet asiat mitkä kyllä sitten valvottavat sekä pientä että vanhempia.
Minulla on kunnianhimoinen haave,että jos viimeistään vuoden päästä saisi nukuttua yöt edes jokseenkin kunnolla.
Tahtomattaan sitä muitelee Naperon vauva-aikaa,se kun oli uninarkkari ja nukkua possotti heräämättä jopa 12 tunnin unia.Jos oli levottomia öitä,niin silloin oltiin oikeasti kipeitä.
Mutta no joo,jokainen on erilainen,alkoi vain yön tunteina tuntumaan että onkohan tuo juniori allerginen nukkumiselle?
Maitoallergiakin on poissuljettu,koska maitoa juodaan pitkin päivää ilman oireita,niin tuskinpa ne oireet pelkästään nousevat öisin.
Mutta siitä vertaistuesta,mikä on joko luksusta tai äitilähiön yksisarvinen,ollaan kuultu siitä mutta eipä ole meillä vieraillut.

Sain toiselta äidiltä kannustavia kommentteja,kun sosiaalisessa mediassa huhuilin nukuttujen öiden perään.
Heillä on kolmen lapsen pesue, ja meillä niin sanotusti "vaan" kaksi.
Se helpotuksen tunne,kun kuulee ja tietää että ei ole ainoa äiti maailmassa jolla on elin otsassa huonosti nukuttujen öiden jälkeen,joita ei ole yksi tai kaksi vaan jopa kymmeniä.

Minkä ihmeen aivopierun eilen taas sain,kun menin selailemaan äitien keskustelupalstoja,missä osa ihmetteli että miten lapset voi muka valvottaa,heidän perheessään piltit nukahtaa välittömästi ja että on kyllä täysin vanhempien syytä jos lapsi ei nukahda.Kävipäs syke taas korkealla,vaikka olen ajat sitten päättänyt pestä käteni moisista palstoista.

Ehdottaisinkin tälle kuukaudelle teemaa,vaikka ihan tulevan ystävänpäivän kunniaksi;
Kehu toista äitiä-päivä (äläkä unohda itseäsi)
Lyön vetoa,vaikka äiti olisi kuinka sinut itsensä ja äitiydensä kanssa,jokainen äiti on ainakin salaa mielissään.


Teema ei koske sitten niitä jotka omasta mielestään antavat kannustavia kommentteja (kyllä sinä jaksat kun olet äiti,omatpa ovat lapsesi) jotka pitäisi laissa kieltää
Jos et osaa sanoa mitään kannustavaa,pidä sitten suusi kiinni.


Kehun ei tarvitse olla vuolasta liirumlaarumia,vaan vaikkapa kannustava kommentti väsyneelle äidille,yksinäiselle äidille,huolestuneelle äidille,turhautuneelle äidille tai kenelle tahansa joka voisi kaivata pientä merkkiä siitä että hän on riittävän hyvä