Onnin comeback

Suurkiitokset haluankin ensimmäisenä esittää Naperon kummitustädille suuret kiitokset.
Junior kun nyt on yötankkaaja,niin sain yksinkertaisen,loogisen neuvon neljän lapsen äidiltä;
"Anna velliä"
Niin yksinkertainen ajatus kuin kasvavan vauvan kasvava ruokahalu ei juolahtanut mieleenkään,saatika fakta että tolkuton maidon lipittäminen venyttää vatsalaukkua entisestään.
Mutta no joo,yberväsyneen mutsin järjenjuoksu ei nyt ole vahvimmasta päästä niin annettakoon kyseinen aivopieru anteeksi.
Neiti vetaisi iltapalaksi viiliä ja maitoa (korviketta,olenhan paha äiti) ja elpaisi yön pikkutunneille kolmeen saakka.Onnia kehiin ja olin ihan äimän käkenä katsoessani herätessä kelloa; 06.30
Pinnasänky/lattia ei ollut täynnä tyhjiä tuttipulloja,tutit olivat siistissä rivissä hoitopöydällä.Eiväykä lattialla pyörimässä,mihin neiti olisi tavallisesti ne yksitellen nakannut.

Jotenkin sitä oli vain juuttunut ajatusumpioon, että juniori on liian iso juomaan velliä.Puuroa se ei ole koskaan tykännyt syödä,vaikka on käyty kaikki muksun ja piltin eri merkit läpi.Kaurapuurot se purskautti suustaan ulos,joten annoinpa olla.Iltapalaksi menee nykyään joko viiliä,tai uuden suosikkimme "illan tullen" soseen.
Täyttää mahan,ja sulaa hitaasti joten yöllistä vaipanvaihtoakaan ei tarvita.

Mutta se Onni on muuttanut taloomme toistaiseksi,niin kauan kuin tarvitaan.
Neuvolan suosituksille annan lähtöpassit niinkuin tähänkin saakka.Siis ne naurettava treunaehdot,joiden mukaan jokaisen mukulan tarvitsisi nykyään kasvaa.Suositukset aloitetaan jo pikkuvauvoista,joista mielestäni koitetaan leipoa taaperoita heti niiden opittua istumaan.

Näillä eväillä mennään eteenpäin kohti levollisempia öitä.Suosittelen ja propsit tosiaan sinne pohjoisen suuntaan kummitustädille :)

Retroilua

Idea apinoitu valeäidin sivulta.
Citylehdessä siis aikoinaan oli eri julkkisten luottokamalista,tosin yhtä hohdokas kalliine kännyköineen,tiiliskiven paksuisine kalentereineen tai d&g:n laseineen ole ;)

Tavismutsin luottokamat;

1. Keväällä 2011 huutiksen kautta ostettu hennesin tekonahkarotsi.Menee vielä(kin) päälle,vaikka kokolapussa numero 42 ja hm tunnetusti suunnittelee vaatteita tissittömille ja lautavatsaisille tyypeille.
Kestänyt niin satunnaiset aikuisten ulkoiluretket kuin päiväkoti/kauppamatkat kaato/räntäsateessa.

2. Lompakko.
Ostettaessa lompakon pikkurenksuissa kiinni niin helkkarin paljon kettinkejä että päätin ottaa pois.
Muuten kulkenut uskollisesti matkassa,mukaan mahtuu niin kortit,passi,valokuvat ja aika ajoittain rahaa(!!)
Harrastan hamstrausta,joten välillä putsaan lomapkon bussikuiteista/kauppakuiteista/postituslapuista.

3.Enkeliriipus.
Uutta ketjua tähän metsästämässä,Junior kokeili taannoin kuinka paljon kiskomista hento hopeaketju kestää ja eihän se kestänytkään.
Sain isännältä joululahjaksi jouluna 2011 ja ollut siitä asti kaulassa,jopa synnärillä. Tulee aika alaston olo ilman sitä,kuopus onnistui tarraamaan sen verran napakasti kiinni että ketju katkesi.Kultasepänliikkeeseen,mars korjauttamaan.
Koru kuuluu Sun Koru Reindeer Finland mallistoon.Köpö kuva hienosta korusta,mutta annettakoon se anteeksi kännykän kameralle.Googletin ko.korun mutta on tainnut poistua mallistosta,sillä kuvaa en löytänyt.Muita hienoja samaan sarjaan kylläkin,joten olisikohan aika esittää vieno toive näin joulun alla ;) (Kun se kysymys kuitenkin jossakin vaiheessa esitetään....:) )

4.Reppu
Ehdottomasti kävellen/bussilla kulkevan mutsin ykkösvaihtoehto.Kauppareissusta ei saa kuin kädet maitohapoille jos tämän jättää kotiin. Tietenkin taistelurattaiden ja täynnäolevan repun kanssa kulkeva mutsi ei aiheuta bussissa kanssamatkustajissa riemunkiljuntaa,mutta voin käsi sydämellä sanoa etten kuulu mutsijoukkoon joka pitää koko maailmaan vain hänen ja hänen lyhyytensä valtakuntana.Sopu sijaa antaa.

Hei ne leikkii oikeesti!

Kaiken (jatkuvan) tuskailun jälkeen on Junior kasvanut ja kasvatettu huimaan 10 kuukauden ikään.
Toisen lapsen syntyminen aiheutti kauhunsekaista utopiaa miten mä selviän tästä kun toi toinenkin on tossa sekä jatko-osa selviääkö se pienempi osapuoli vauvavuodesta päällystämättä sitä kuplamuoviin .
Selvisihän se,vielä tosin on huumaavat kaksi kuukautta aikaa,ja sitten alkaakin ihana,suurempi sisarrakkausaika mitäs kivaa&kiellettyä me yhdessä keksitään?

Pienet (ja toisina päivinä suuremmat) pirunsarvet Naperolla tietenkin vielä on;tönäistään vahingossa,kerätään konttaavan juniorin edestä lelukiintopisteet ja Dramatisoidaan.
Samalla sekunnilla kun pienet,kuolaiset kädet edes hipaisee Naperon leikkejä alkaa kolmivuotiaan tuskainen kitinä "Aasa ottaa mun lelut" (lempinimi kirj.huom)
Tai kun isonsiskon kutrit on houkutttelevasti ihan liian lähellä,niin pakkohan niistä on kiskaista,niin ulvotaan tuplavolyymilla ja unohdetaan että kukas se paukautti hetkeä aikaisemmin toista lastalla päähän.

Mutta joo,ne ovat oppineet leikkimään keskenään,jos näin hienosti voidaan sanoa.
Leikit voisi tiivistää teemaan "kapteeni käskee"
Kun isosisko kiipeää,niin minäkin.Kun sisko aukaisee laatikon,minäkin haluan osingoille.Kun sisko aloittaa piiloleikin,niin minä istun paikallaan sohvan takana ja sisko saa "löytää" minut.
Ja kun sisko kattaa keittiölelut,minä toimin ihmiskeilapallona ja kaadan ne kaikki.

Tulevaisuudessa on varmasti tulossa yksi leikki,mikä saa äidin otsasuonen pullistumaan ja pennut nauramaan;
"Kun äiti on laittanut meidät nukkumaan niin arvaa nukutaanko"

Kolmivuotiaat on muuten aika petoja kielimään;"Aasa menee vessaan,Aasa kiipee lelulaatikon päälle,Aasa syö kenkiä,Aasa syö kissanruokaa" Tietyissä tilanteissa aika mukavaa jo itseasiassa,ettei tarvitse taas kirota omaa tilanteentajua ja pestä koko tyttö kissanruoasta.