Univaje

Iltalehti uutisoi talviaikaan siirtymisestä näin;
"Talviaikaan siirtyminen voi aiheuttaa pahimmillaan jopa viikon univajeen"
Arvatkaapas mitä?Meillä univajetta riittää,on sitten kesä tai talvi.
Koskas lehdet kiinnostuisivat äitien univajeesta,ja miksei myöskin isien?Meillä kärsitään kroonisesta univajeesta,ja harhaluulo hyvin nukutuista öistä on valunut alas viemäriin.
Juniori vetää öisin vielä maitoa ja piste.Unikoulua on kokeiltu tuloksitta.Vaikka kuinka tassuttelisi niin se vain siirtää nälkää.Ei aamuun asti,vaan yön pikkutunneille saakka.
Unihiekkaa etsimässä....

Aamuisin meillä nousee ylös pyrstöön ammuttu karhu,joka kykenee kuitenkin aamukahvin jälkeen normalisoitumaan tavismutsi-tasolle.
Jos vaikka tankkaisi muksujen mentyä nukkumaan taas toivottavasti toimivia unikouluohjeita ennenkuin räjähdän suutahdan unenpuutteesta.
Jos jotakin hyötyä vajeesta on,niin uusi asenteeni hällä väliä siivousta kohtaan.
Neuroottisuus pölykoirien hävittämistä vastaan laskee kummasti kun nukutut tunnit voi laskea yhden käden sormilla.

Äitiyskurssi osa 2

Juniorin täytettyä 9 kuukautta,voisin päivittää äitiyskurssini tulosta.
Toinen vuosikurssi,ensimmäinen tulos kolmevuotias rämäpää,toisen vuosikurssin tulos 9-kuukautinen ahkera kiipeilijä-kaikkiruokainen-yötissuttelija "vauva"

Naperon vauvavuosi meni aikoinaan pehmeän kevyesti,se nukkui jo kuukauden iässä koko yön,ellei possotusta häirinnyt hampaiden tulo/korvatulehdus/flunssa.
Juniorin vielä yöllä vetäessä 1-3 kertaa yössä maitoa,saan tosissaan ihmetellä kuinka helpolla pääsin. Napero oli vauvana samanlainen uninarkkari kuin minäkin.
Nykyään tulee melko hyvin toimeen,jos saa edes neljä tuntia yhtenäistä unta,
Nyt mä oikeasti tiedän mikä on mutsidementia,nimimerkillä toissailtana laitoin kurkun jääkaapin sijasta laatikkoon.

Mutsina olen myös oppinut kiroilemaan äänettömästi ja hymyillen,tehtäväesimerkki kun napero karkaa sängystään nukkumaanmenoaikaan sen viidennen kerran niin ulos tulee se topakka käsky mennä takaisin nukkumaan,ja pään sisällä möyrii -tana-kele-tu
Propsit muuten menee livillä pyörivälle Supernannylle. Aloin tässä muutama ilta sitten toteuttamaan vuoteeseen palauttamista äänettömästi ja katsekontaktia välttäen. On ainakin nyt toiminut,vielä..

Hiljainen pahanteko.
Joko ollaan kapuamassa jääkaapille,syömässä johtoja tai vaihtoehtoisesti kissanruokaa,nuolemassa kengänpohjia tai ihan mitä tahansa kiellettyä,mistä ei lähde ääntä.

Delegointi.Kaupassa naperon kanssa annan sen pussittaa hedelmät,laittaa hintalapun pussiin tai valita murot.Niin sillä pysyy mielenkiinto sallittavissa tehtävissä,eikä tarvitse juosta perässä. Ja on se aika kivaa,kun näkee kuinka tytsy ylpeästi laskee omppuja.

Ennakoimaan.
Aamukahvi on kiva ladata illalla valmiiksi,kun heräty son aamulla joko ennen kuutta tai luksusaamuina seiskalta.
Iltatoimien rauhoittaminen laittamalla Napero jäähypenkille jo toisesta hudista,muuten saa varautua huutoitkuraivareihin

Sekä riittävän hyvä vanhemmuus
Naperon vauvavuotena koti oli tip top,kun ajatusmalli oli että sekainen koti on yksi merkki huonosta äitiydestä.Nykyään olen oppinut relaamaan sen asian suhteen.Ei me asuta sisustuskodissa,riittää kun on (suhteellisen) viihtyisää :)

Hypistelyn ihmeellinen maailma

Kävinpäs tänään pitkästä aikaa ihan isossa kaupassa. Tilille kilahtaneet lapsilisät provosivat ruokaostoksille ihan oikeaan ruokakauppaan,eikä tuohon ylihinnoiteltuun lähikauppaan,missä vannoin etten kävisi kuin korkeintaan maitopurkin hakemassa.Mutta laiskuus ja isännän työvuorot (eli mahdollinen kauppakuljetus) tekee ihmeitä,sitä vaan on sopeutunut.
Junior simahti heti bussimatkan alussa,ja tämä sai ihan luvan kanssa kaikessa rauhassa hypistellä tavaroita.Kertonee ehkä enemmän tämän hetkisen elämän sosiaalisen elämän köyhyydestä,kun on niin täpinöissään rauhassa tehdystä "shoppailu"reissusta.
Oli varmaan kaupan tädeillä ja sedillä ihmeteltävää kun tämä ramppasi eri osastoiden välissä,kun se kauppalistakin löytyi taskun pohjalta vasta puolessavälissä.Se tunne,kun ajatuksissaan suunnittelee useamman päivän ruokavaihtoehdot,ja kotona huomaakin että puolet aineksista puuttuu,ja jääkaapissa löytyy enemmänkin ns.nälkäisen ruokashoppailijan älynväläyksiä

Kemikaalio-osaston hienot,kalliit ja ennenkaikkea vuosimallia 2012 tuotteet ovat ihan utopiaa.Meikkaan keskimäärin kerran kahdessa viikossa,ja viimeisestä kunnon tällingistä on tainnut hurahtaa reipas kuukausi.
Pahimpaan shoppailumaniaan ostin itselleni myskin (for him and her) hajuisen tuoksusuihkeen.
Käsittämätöntä että melkein kymmenen euron täysin henkilökohtaisesta ostoksesta tulee morkkis,vaikka vuonna nakki ennen muksuja sitä saattoi ostella merkkimeikkejä,tuosta noin vaan.

Mutta jotta ei shoppailureissu olisi aivan hehkumttamiseksi menisi,aina on se paluumatka.Kera painavien rattaiden&kauppakassien.
Hypistelemisiin!

 Pieni hemmotteluannos mutsille

Sekä naperolle,askarteluhetki kotona "prinsessalinna"

In your face

Sainpas tänään aamulla naperon väliarvioinnin päiväkodista:.
Nyt voin todellakin,vihdoin viimein ja lopullisesti haudata itsesyytökset,kun olen juuri se huono äiti,joka vie vanhemman muksunsa tarhaan.
Arvioinnissa painotettiin sosiaalisia taitoja,ja että päiväkoti on nimenomaan se paikka,missä niitä harjoitellaan.
Kun ei niitä kavereita sieltä hiekkalaatikolta tule (paitsi jossain hienosto alueella,missä mutsit voi vertailla keskenään burberryn asukokonaisuuksia)
Naperon päiväkoti on oikea Aarre.Ryhmät ovat pieniä,hoitajat iloisia ja yhteistyöhaluisia/kykyisiä,ja napero viihtyy siellä.
Että terveisiä vaan sinne eräälle "lastenkasvatusken ammattilaiselle" joka viime keväänä rivien välistä haukkui huonoksi,subjektiivisen hoito-oikeuden väärinkäyttämäksi äidiksi.

Mutta hyvät arviot tuli,iloinen ja toiminnallinen normaali lapsi. Tai kuten hienosti eräs hoitotäti sanoi
"hän on arvokas oma itsensä juuri tuollaisena"

Olen onnistunut kasvattamaan toiminnallisen ja reippaan naperon,vaikka se välillä kiukkuaa niin että minäkin voisin harkita istumista jäähypenkillä,ihan hiljaa itsekseen.
Tästä hyvästä arvioinnista (ja miksei muutenkin) tämä äippä keittää itselleen kunnon kahvit uffin shoppailureissun jälkeen.(Kuvia jahka saan aikaiseksi :) )