Onnin comeback

Suurkiitokset haluankin ensimmäisenä esittää Naperon kummitustädille suuret kiitokset.
Junior kun nyt on yötankkaaja,niin sain yksinkertaisen,loogisen neuvon neljän lapsen äidiltä;
"Anna velliä"
Niin yksinkertainen ajatus kuin kasvavan vauvan kasvava ruokahalu ei juolahtanut mieleenkään,saatika fakta että tolkuton maidon lipittäminen venyttää vatsalaukkua entisestään.
Mutta no joo,yberväsyneen mutsin järjenjuoksu ei nyt ole vahvimmasta päästä niin annettakoon kyseinen aivopieru anteeksi.
Neiti vetaisi iltapalaksi viiliä ja maitoa (korviketta,olenhan paha äiti) ja elpaisi yön pikkutunneille kolmeen saakka.Onnia kehiin ja olin ihan äimän käkenä katsoessani herätessä kelloa; 06.30
Pinnasänky/lattia ei ollut täynnä tyhjiä tuttipulloja,tutit olivat siistissä rivissä hoitopöydällä.Eiväykä lattialla pyörimässä,mihin neiti olisi tavallisesti ne yksitellen nakannut.

Jotenkin sitä oli vain juuttunut ajatusumpioon, että juniori on liian iso juomaan velliä.Puuroa se ei ole koskaan tykännyt syödä,vaikka on käyty kaikki muksun ja piltin eri merkit läpi.Kaurapuurot se purskautti suustaan ulos,joten annoinpa olla.Iltapalaksi menee nykyään joko viiliä,tai uuden suosikkimme "illan tullen" soseen.
Täyttää mahan,ja sulaa hitaasti joten yöllistä vaipanvaihtoakaan ei tarvita.

Mutta se Onni on muuttanut taloomme toistaiseksi,niin kauan kuin tarvitaan.
Neuvolan suosituksille annan lähtöpassit niinkuin tähänkin saakka.Siis ne naurettava treunaehdot,joiden mukaan jokaisen mukulan tarvitsisi nykyään kasvaa.Suositukset aloitetaan jo pikkuvauvoista,joista mielestäni koitetaan leipoa taaperoita heti niiden opittua istumaan.

Näillä eväillä mennään eteenpäin kohti levollisempia öitä.Suosittelen ja propsit tosiaan sinne pohjoisen suuntaan kummitustädille :)