Hei ne leikkii oikeesti!

Kaiken (jatkuvan) tuskailun jälkeen on Junior kasvanut ja kasvatettu huimaan 10 kuukauden ikään.
Toisen lapsen syntyminen aiheutti kauhunsekaista utopiaa miten mä selviän tästä kun toi toinenkin on tossa sekä jatko-osa selviääkö se pienempi osapuoli vauvavuodesta päällystämättä sitä kuplamuoviin .
Selvisihän se,vielä tosin on huumaavat kaksi kuukautta aikaa,ja sitten alkaakin ihana,suurempi sisarrakkausaika mitäs kivaa&kiellettyä me yhdessä keksitään?

Pienet (ja toisina päivinä suuremmat) pirunsarvet Naperolla tietenkin vielä on;tönäistään vahingossa,kerätään konttaavan juniorin edestä lelukiintopisteet ja Dramatisoidaan.
Samalla sekunnilla kun pienet,kuolaiset kädet edes hipaisee Naperon leikkejä alkaa kolmivuotiaan tuskainen kitinä "Aasa ottaa mun lelut" (lempinimi kirj.huom)
Tai kun isonsiskon kutrit on houkutttelevasti ihan liian lähellä,niin pakkohan niistä on kiskaista,niin ulvotaan tuplavolyymilla ja unohdetaan että kukas se paukautti hetkeä aikaisemmin toista lastalla päähän.

Mutta joo,ne ovat oppineet leikkimään keskenään,jos näin hienosti voidaan sanoa.
Leikit voisi tiivistää teemaan "kapteeni käskee"
Kun isosisko kiipeää,niin minäkin.Kun sisko aukaisee laatikon,minäkin haluan osingoille.Kun sisko aloittaa piiloleikin,niin minä istun paikallaan sohvan takana ja sisko saa "löytää" minut.
Ja kun sisko kattaa keittiölelut,minä toimin ihmiskeilapallona ja kaadan ne kaikki.

Tulevaisuudessa on varmasti tulossa yksi leikki,mikä saa äidin otsasuonen pullistumaan ja pennut nauramaan;
"Kun äiti on laittanut meidät nukkumaan niin arvaa nukutaanko"

Kolmivuotiaat on muuten aika petoja kielimään;"Aasa menee vessaan,Aasa kiipee lelulaatikon päälle,Aasa syö kenkiä,Aasa syö kissanruokaa" Tietyissä tilanteissa aika mukavaa jo itseasiassa,ettei tarvitse taas kirota omaa tilanteentajua ja pestä koko tyttö kissanruoasta.